Caribia ei ole ratkaisu palloiluhallin puutteeseen

Turku on upea liikunta- ja urheilukaupunki. Olosuhteissamme on kuitenkin yksi räikeä puute: kunnollinen ja riittävät vaatimukset täyttävä sisäliikuntahalli. Puute on ilmeinen ja selvä, eikä sitäpitäisi enää joutua perustelemaan. Palloiluhallin tarpeesta on Turussa puhuttu jo yli 30 vuotta.

 

Toimivan ja riittävänkokoisen palloiluhallin puute näkyy harrastajamäärissä sekä toiminnan laadussa. Heikot olosuhteet heikentävät suoraan seurojen toimintamahdollisuuksia. Vuoroja nykyisistä halleista haetaan jatkuvasti enemmän, kuin mitä on tarjolla. Turussa on lukumääräisesti vähemmän isoja sisäliikuntapaikkoja, kuin esimerkiksi Helsingissä, Vantaalla, Tampereella ja Oulussa. Kunnollisten sisäpalloilutilojen puute vaikeuttaa paitsi monen lajin liigatason toimintaa, myös lasten ja nuorten harrastamista. Uusi halli hyödyttäisi kaikkia lajeja, sillä se vapauttaisi muita tiloja, esimerkiksi nyt täysin ylikansoitettuja koulujen saleja, muiden kuin sisäpalloilulajien käyttöön. Akuuttia tarvetta lisätilalle ja lisävuoroille on erityisesti koripallolla, lentopallolla, käsipallolla, salibandylla sekä muista lajeista voimistelulla.

 

Kymmenien vuosien keskustelun jälkeen asia viime vaalikaudella eteni ja selvitysten jälkeen kaupunginvaltuusto teki keväällä päätöksen jatkaa hankkeen valmistelua. Ehdotus palloiluhallin toteuttamisesta vuokrahankkeena on mielestäni hyvä ja perusteltu. Kupittaa on hallille oikea paikka. Tältä pohjalta hanketta tulisikin nyt edistää, aivan kuten kaupunginhallitus on esittänyt ja kaupunginvaltuusto päättänyt. Päätöksiä on edeltänyt eri vaihtoehtojen kartoitus ja vertailu.

 

Nyt on kuitenkin sosiaalidemokraattien toimesta nostettu esille jo aikaisemmin haudattu vaihtoehto olla rakentamatta uutta hallia ja ostaa sen sijaan kaupungin käyttöön Sokos HotelCaribian yhteydessä oleva Caribia-areena. Tässä ehdotuksessa on monta ongelmaa, eikä vähiten se, ettei ostojuurikan lisäisi sisäliikuntatilojen käyttökapasiteettia. Hallissa on jo nyt paljon liikuntakäyttöä. Tulee myös muistaa että Caribia-areena on puolet pienempi kuin uuden hallin tilaohjelmassa on päätetty. Caribia-areena ei täytä tarvittavaa vaatimustasoa lattiapinta-alansa eikä yleisökapasiteetin osalta. Sen osto ei ole ratkaisu palloiluhallin tarpeeseen.

 

Palloiluhallin rakentamiselle on selvät perusteet ja hankkeen etenemisestä on selkeät suunnitelmat. Asiasta on keskusteltu vuosikymmenet, on tehty lukuisia selvityksiä ja kartoitettu eri vaihtoehtoja. Nyt olisi jo aika päästä asiassa eteenpäin. Uutta palloiluhallia ei rakenneta vain liigatason joukkueille tai kansainvälisiä tapahtumia varten. Siitä hyötyy koko turkulainen liikuntakenttä ja seuraväki. Palloiluhallin rakentamisessa tulee edetä sovitusti. Uusi halli olisi mahdollista saada pystyyn ripeälläkin aikataululla.

 

 

Edit. Turun Sanomat julkaisi tekstin kolumnina lehdessään 28.11.2013. Löytyy täältä.

Turku tarvitsee työtä

Olin viime vuonna projektipäällikkönä Turun Nuorkauppakamarin Paluumuuttaja-kyselyssä, jonka tuloksia Turun Sanomat uutisoi pariinkin otteeseen. Kyselyssä kartoitettiin seikkoja, jotka vaikuttavat siihen että ulkopaikkakunnalla asuvat olisivat valmiita muuttamaan Turkuun. Mitkä seikat siis ovat tärkeimpiä kotikaupunkia valitessa? Mikä pitäisi muuttua, jotta muualla asuva muuttaisi Turkuun?

Kysely ei toki ole tieteellinen tutkimus ja jo vastaajamäärääkin (200) voidaan pitää melko vaatimattomana, mutta jonkinlaisia johtopäätöksiä tuloksista voidaan vetää. Kysely vahvistaa sen, mistä monella meistä on konkreettista kokemusta joko omakohtaisesti tai lähipiiristä: Turkuun muutettaisiin kyllä mielellään, mikäli kiinnostavia ja mielekkäitä töitä olisi tarjolla. Muut seikat olivat kyselyyn vastanneiden mielestä selkeästi vähemmän merkittäviä. Työn mielekkyys oli vastaajien mielestä ylivoimaisesti tärkeintä.

Otteita avoimista vastauksista: Voisin muuttaa Turkuun, jos...

Kyselyymme kerättiin vastauksia Nuorkauppakamarikontaktien ja sosiaalisen median kautta. Tämä selittää pitkälti sitä, että vastaajien sosioekonominen profiili on varsin vinoutunut. Vastaajista suurin osa on akateemisesti koulutettuja ja hyväpalkkaisissa kokopäivätöissä. Valtaosa vastauksista tuli pääkaupunkiseudulta, mutta vastauksia saatiin kattavasti ympäri maata ja myös ulkomailta. Yli puolet vastaajista on syntynyt Turussa ja 95% vastaajista on aikaisemmin  asunut Turussa tai Turun seudulla. Lähes kaikki vastaajat ovat siis mahdollisia ”paluumuuttajia”: entisiä turkulaisia jotka ovat syystä tai toisesta päätyneet muualle.

Lisää otteita avoimista vastauksista: Voisin muuttaa Turkuun, jos...

Kaikkiaan kyselyn tuloksista huokui myönteisiä Turkua kohtaan. Mielikuvat Turusta olivat positiivisia ja Turkuun todellakin muutettaisiin mielellään, mikäli työpaikka vain löytyisi – itselle ja mielellään myös puolisolle. Tämän olen todennut moneen kertaan myös omassa lähipiirissäni. Lähes kaikki opiskelukaverini olisivat valmistumisen jälkeen halunneet jäädä Turkuun asumaan, elämään ja työskentelemään, mutta lähes kaikki heistä joutuivat jättämään Turun ja lähtivät työn perässä muualle (yleensä pääkaupunkiseudulle).

Näin vastaajat jatkoivat lausetta "Mielikuvani Turusta on..."

Mitä asialle sitten pitäisi tehdä? Tietysti työpaikkojen syntyyn vaikuttavat monetkin seikat. Varmin ja yksinkertaisin tapa olisi kuitenkin tukea pienten ja keskisuurten yritysten syntymistä ja kasvamista. Pk-yritykset luovat niitä työpaikkoja. Meidän tulee pitää huolta siitä, että yrityksillä on hyvät mahdollisuudet kehittää liiketoimintaansa Turussa. Täältähän voi syntyä vaikka minkälaisia kansainvälisiä menestystarinoita! Pidetään siis huoli siitä, että yrityksille löytyy sujuvasti toimitiloja sekä joustavasti tukea ja apua yrityksen elämänkaaren eri vaiheissa. Turussa on hyvää kaupallista potentiaalia jo pelkästään sijaintinsa vuoksi. Täältä on hyvät yhteydet itään ja länteen, monilla eri kulkupeleillä. Varmistetaan, että muutkin tietävät että Turku on loistava kaupunki ja että täällä on hyvä, elää, asua, tehdä työtä ja yrittää! Ei muuta kuin tervetuloa!

Lisää mielikuvia Turusta

Kuten sanottu, Paluumuuttajakyselymme ei ole mikään tieteellinen tutkimus eikä sen tuloksia pidä sellaisina arvioida. Enemmän ja tarkemmin tuloksia voi kuitenkin tarkastella täällä.

Turun Sanomien juttu täällä ja toinen alla kuvana.

(ps. Täällä lisää LogiCityn keräämiä pointteja siitä, miksi yritysten kannattaa tulla Turkuun.)

Edit. Lisätty kuvat ja linkki TS:n juttuun.

Veronkorotus on aina ikävä, mutta tässä tilanteessa välttämätön päätös

Tänään kaupunginvaltuuston kokouksessa päätetään ensi vuoden veroprosentista. Mahdollinen veronkorotus tuntuu hallitsevan koko talousarviokeskustelua. On totta, että veronkorotus ei ole kestävä tapa tasapainottaa taloutta. Se on liian helppo tie, eikä ratkaise varsinaisia ongelmia. Meininkiä pitää muuttaa, muutoin velkaantuminen ei taitu eikä talous tasapainotu. Kukaan ei mielellään korota veroja. Moni arvaa, ettei varsinkaan kokoomuslainen. Mielestäni veronkorotus on kuitenkin välttämätön. Kerron miksi.

Elämme koko ajan yli varojemme, eli velaksi. Kokonaisvelkamme kasvaa aikaisempaa kovemmalla kulmakertoimella. Ryhmien välisessä sopimuksessa määriteltiin tavoitteet nettovelan kasvuun, eikä tähän tulla pääsemään vaikka nyt tekisimme mitä taikatemppuja. Luopuminen on vaikeaa, kun kaikki on tärkeää. Edessä on vain vaikeita päätöksiä. Mutta ne ovat välttämättömiä.

Täytyy myös muistaa, että tällä hetkellä pöydällä olevat vaikeat päätökset ovat vasta alkua. Vaikka toteuttaisimme kaikki uudistamisohjelmassa olevat 128 toimenpidettä (joista suurin osa on poliittisesti haastavia), emme saisi vielä taloutta tasapainoon. Kaupunginjohtajan talousarvioehdotus on 11me alijäämäinen. Otamme edelleen 60me lisää velkaa.

Kuva: www.turku.fi/talousarvio2014

Meillä on toki tapoja yrittää kuroa menojen ja tulojen välistä käppiä kiinni. Esimerkiksi:

1) Voidaan koettaa leikata palveluista. Tämä on hankalaa, koska suurin osa budjetista menee sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä opetukseen ja nämähän ovat pääosin lain määräämiä palveluista. Harva muutoinkaan on valmis leikkaamaan lapsilta, nuorilta, vanhuksilta, sairailta, vammaisilta tai syystä tai toisesta vaikeassa elämäntilanteessa olevilta. Heikoista pitää pitää huolta. Muiden palveluiden osalta puhutaan sen verran pienistä summista, ettei niillä kaupungin taloutta pelasteta (esim. peruspalvelulautakunnan budjettiylitys on saman verran kuin koko kaupungin liikuntapalveluihin käytettävä budjetti). 

2) Voidaan karsia investointeja. Ja on niitä karsittukin. Hallintokuntien tekemän investointiehdotukset ylittivät annetun investointiraamin mennen tullen. Punakynää on siis käytetty. Mutta aivan paikalleenkaan emme voi jäädä. Kyllä kaupunkia pitää viedä eteenpäin. Se se vasta kalliiksi tulee, jos jätämme kaupungin omistamat rakennukset oman onnensa nojaan. Tiloja täytyy remontoida ja uusiakin tarvitaan. Kaikkea ei voida tehdä, joten täytyy priorisoida. Priorisoimalla pyritään siihen, että investointeihin käytettäisiin 100me vuodessa. Kuulostaa paljolta, mutta tähänkin summaan pääsemiseksi pitää jättää paljon tärkeää tekemättä. Ja lopulta tässäkin ehdotuksessa investointien määrä on lähes kaksinkertainen poistoihin nähden. 

3) Voidaan myydä omaisuutta. Näitä toimenpiteitä sisältyy myös uudistamisohjelmaan ja niitä tullaan varmasti toteuttamaan, vaikka nämäkin ovat poliittisesti hyvin haastavia. Omaisuuden myyntikään ei kuitenkaan ole ratkaisu talouden pitkäjänteiseen tasapainottamiseen. Omaisuutta voi myydä vain kerran. Kaikkiaan kaupungin omaisuutta tulee pyrkiä hallinnoimaan mahdollisimman järkevästi. Jos omaisuus vain makaa eivätkä pääomat hyödytä mitenkään, täytyy pohtia voidaanko omaisuutta saada tehokkaampaan käyttöön tai sitten luopua niistä. Sellaisista kiinteistöistä, jotka eivät hyödytä tai eivät ole järkevästi käytössä voidaan luopua. 

4) Voidaan korottaa veroa. Helppoa ja varmaa, muttei ratkaise taustalla olevia ongelmia. Veronkorotus ei siksi saa olla ensisijainen keino. Jos meininki jatkuu entisellään, on edessä ensi vuonna taas uusi korotus. Ja seuraavana toinen. Homman pihvi on kuitenkin tässä: Tosiasia on, että ehdotetut toimenpiteet eivät riitä talouden tasapainottamiseksi, vaikka toteuttaisimme ne kaikki ja lisäksi korotamme veroa. Kaikkia keinoja tarvitaan ja siksi myös veronkorotusta. Se ei poista sitä tosiasiaa, että enemmän täytyy tehdä. Meininkiä täytyy muuttaa.

Asioita pitää siis pyrkiä tekemään paremmin ja tehokkaammin. Nämä ovat niitä paljon puhuttuja rakenteellisia uudistuksia. Niitä tarvitaan pikaisesti. Konkreettisia ehdotuksia ei kuitenkaan ole pilvin pimein ilmassa. Ei meillä ole mitään mystistä pimeää hallintoa, josta voisimme noin vaan karsia parikymmentä miljoonaa. Onneksi ja valitettavasti.

Selkein resepti kohti tasapainoisemman talouden tulevaisuutta on yksinkertainen: lisää työpaikkoja. Työpaikkojen puute on mielestäni Turun suurin haaste. Kaikkein suurin. Jos meillä vain olisi kiinnostavia työpaikkoja, meillä olisi enemmän ja parempia veronmaksajia. Moni muuttaisi mielellään Turkuun, jos vaan kiinnostavaa työtä olisi tarjolla. Moni jäisi mielellään Turkuun, jos ei tarvitsisi lähteä työn perässä muualle, yleensä pääkaupunkiseudulle.

Tein viime vuonna aiheesta oikein kyselynkin. Sen tulokset eivät olleet valtavan yllättäviä, mutta mielenkiintoisia yhtä kaikki. Sen verran mielenkiintoisia, että ansaitsevat oman kirjoituksen. Palaan asiaan.

Kokoomus on tulevaisuudessakin avoin, kansainvälinen ja suvaitsevainen

Pari viimeistä päivää mediassa ja erityisesti sosiaalisessa mediassa on kuohunut Kokoomusnuorten tavoiteohjelmasta esille nousseiden ehdotusten ympärillä. Keskustelu on pitkälti henkilöitynyt KNL:n tuoreen puheenjohtajan Susanna Kosken ympärille. Tutustuin Susannaan eduskuntavaalikampanjani aikana ja vaikka olen joistakin asioista hänen kanssaan varsin eri mieltä, pidän häntä räväkkänä, suorana ja rohkeana poliitikkona. Aikamoiseen pyöritykseen Susanna joutui heti pj-valintansa jälkeen, erityisesti ottaen huomioon ettei hän ymmärtääkseni ole ollut mukana laatimassa tätä ”kohuttua” ohjelmaa. Tavoiteohjelma on hyväksytty KNL:ssa ihan demokraattisesti, sen on liittohallitus valmistellut ja liittokokous hyväksynyt.

Tämä ei siis kuitenkaan tarkoita, että kaikki kokoomusnuoret allekirjoittaisivat kaikki ohjelmassa mainitut ehdotukset. Eikä tämä varsinkaan tarkoita, että kaikki nuoret kokoomuslaiset olisivat yhtä mieltä mainitusta ehdotuksista. Saati ylipäänsä mistään ehdotuksista, mielipiteitä kun voi olla monia saman puoleenkin sisällä (ja kuten näkyy, onkin).

Mediassa keskustelu on pyörinyt parin älyttömimmästä päästä olevan ehdotuksen ympärillä, joten muistutuksena että tavoiteohjelma sisältää paljon muutakin. Tuntuu, että keskusteluun osallistuu sellaisiakin huutelijoita, jotka eivät ole tutustuneet koko ohjelmaan. On kurjaa, että parin ehdotuksen pohjalta määritellään koko ohjelma. Vielä kurjempaa on, että ohjelman perusteella määritellään kaikki nuoret kokoomuslaiset.

Olen nuori ja olen kokoomuslainen. En kuulu, enkä ole koskaan kuulunut Kokoomusnuoriin. En ole tavoiteohjelman ehdotuksista samaa mieltä. Kaikki Kokoomusnuoretkaan eivät ole.

That being said, itse asiaan. Teimme muiden nuorten kokoomuslaisten kanssa yhteisen kannanoton, jossa kerromme mistä meidän Kokoomuksessamme on kysymys: avoimuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Tämän tekstin allekirjoitin mielelläni.

Kokoomus on tulevaisuudessakin avoin, kansainvälinen ja suvaitsevainen

Valtaosa nuorista kokoomuslaisista on myötätuntoisia, suvaitsevaisia ja kansainvälisiä ihmisiä, jotka tekevät hartiavoimin töitä kaikille hyvän Suomen ja maailman puolesta. Meille kokoomuslaisuus on juuri välittämistä, suvaitsevaisuutta, mahdollisuuksien tasa-arvoa, sivistystä, vastuunkantoa ja kannustamista.

Suuri joukko nuoria kokoomuslaisia vaikuttaa menestyksekkäästi mitä erilaisimmissa tehtävissä, eikä heillä ole juurikaan tekemistä esimerkiksi ”Kokoomuksen nuorten liitto” -nimisen järjestön nykyisen linjan kanssa. Toimimme muun muassa kuntapolitiikassa, opiskelijapolitiikassa, politiikan taustatöissä sekä monissa muissa tehtävissä.

Suuressa puolueessa on niin sanotusti ”katto korkealla ja seinät leveällä”, mutta suurin osa nuorista jäsenistä edustaa avointa, myötätuntoista ja suvaitsevaa ajattelua. Iso joukko puolueemme nuorista jäsenistä myös tunnistaa yhteiskuntamme harmaan eri sävyt pelkän mustan ja valkoisen sijaan.

Ylivoimaisesti suurimmalle osalle nuorista kokoomuslaisista yhteiskunnallisen toiminnan lähtökohta on vastuu yhteisistä asioista – myös kansainvälisesti, eikä vain omista. Kokoomus on nyt ja myös tulevaisuudessa välittämisen, avoimuuden, sivistyksen ja vastuunkannon puolue.

Ville Valkonen, 25, kaupunginvaltuutettu, kansanedustajan avustaja,Paimio

Lauri Kattelus, 24, kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen, Turku

Laura Kiijärvi, 25, kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen, Espoo

Joonas Suominen, 29, kehityspäällikkö, varavaltuutettu, Turku

Hennariikka Andersson, 26, kaupunginvaltuutettu, Helsinki

Veera Ylimaunu, 21, Jyväskylän kokoomusopiskelijat ry:n puheenjohtaja, Jyväskylä

Tuomas Viljamaa, 28, kaupunginvaltuutettu, Turku

Jouni Markkanen, 26, kaupunginvaltuutettu, Tampere

Tuomas Telkkä, 28, kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen, Lappeenranta

Tuulia Merivuori, 26, kaupunginvaltuutettu, Kaarina

Emil Segerman, 21, kaupunginvaltuutettu, Lappeenranta

Miika Tomi, 26, ministerin eduskunta-avustaja, Tampere

Teemu Myllärinen, 24, Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta, varapuheenjohtaja, Joensuu

Sini Korpinen, 26, pääsihteeri, Helsinki

Matti Rantanen, 28, poliittinen sihteeri, kaupunginvaltuutettu, Naantali

Saara-Sofia Sirén, 27, kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen, Turku

Aura Salla, 29, viestintäkonsultti, varavaltuutettu, Helsinki

Karri Kattelus, 24, kansanedustajan avustaja, Naantali

Mohammad Azizi, 28, kaupunginvaltuutettu, Turku

Eero Manninen, 29, kaupunginvaltuuston varajäsen ja koulutuskuntayhtymän hallituksen jäsen, Oulu

Malla Rannikko-Laine, 28, erikoissuunnittelija, varavaltuutettu, Turku

Turkka Sinisalo, 23, opiskelija, hallituksen jäsen (SYL), Vaasa

Juha-Pekka Nurvala, 24, Euroopan keskusta-oikeistolaisten nuorten ensimmäinen varapuheenjohtaja, Lontoo

Daniel Lahti, 25, kaupunginvaltuutettu, ylioppilaskunnan puheenjohtaja, Vaasa

PS. Hesari uutisoi

Uudistamisohjelmasta ja muitakin terveisiä

Blogi on elänyt viime aikoina varsinaista hiljaiseloa. On tuntunut luontevalta raportoida valmistelusta, kokouksista ja päätöksenteosta muualla sosiaalisessa mediassa. Minut löytää Twitteristä ja Facebookista, joissa kerron esimerkiksi kokouskuulumisia reaaliaikaisesti.


Kun kaupunginvaltuustossa käsiteltiin tänään todennäköisesti koko valtuustokauden merkittävintä asiakokonaisuutta, Uudistamisohjelmaa, tuli hyvä syy viimein päivittää laajemmin myös tätä blogia.

Uudistamisohjelmasta on käyty neuvotteluja ja keskustelua koko kevään ajan. Maaliskuussa kaupunginhallitus päätti käynnistää talousarvioon perustuvan uudistusohjelman laatimisen. Tarkoitus on uudistaa kaupungin toimintaa siten, että toiminta vastaisi paremmin niitä varten ennakoituja tuloja. Pohjimmiltaan kysymys on siis taloudesta ja tarkemmin vielä siitä miten saisimme talouttamme tasapainotettua.

Omassa puheenvuorossani korostin esilläolevien, vaikeidenkin, päätösten välttämättömyyttä. Tällä hetkellä elämme yli varojen ja velkaannumme huolestuttavan nopeasti. Tosiasia on, että uudistusohjelmassa mainitutkaan toimenpiteet eivät vielä riitä. Talouden näkymät eivät ole lupaavat.

Tarvitsemme siis säästöjä. On syytä muistaa, että uudistusohjelmassa on kyseessä kokonaisuus, pienten ja suurten asioiden kompromissi. Jokainen siinä mainittu asia on tärkeä jollekin ryhmälle ja siksi kaikki joutuvat tulemaan vastaan.

Suurin vaikutus talouden tasapainoon on hyvinvointi- ja sivistystoimialoilla. Ne vievät valtaosan budjetistamme. Koska nämä peruspalvelut ovat niin suuressa roolissa, ovat niihin kohdistuvat säästötoimenpiteet luonnollisesti myös kaikkein kivuliaimpia. Vastuulliseen päätöksentekoon kuuluu kuitenkin myös vaikeiden päätösten tekeminen

Säästöjä voidaan saada tekemällä asioita uudella tavalla. Ensisijainen keino on nimenomaan uudistamalla toimintatapoja ja rakenteita. On aivan oikein, että painopistettä siirretään ennaltaehkäisyyn ja että pohditaan kolmannen sektorin roolia, tiivistetään yhteistyötä. Erityisesti rakenteellisten muutosten osalta vaikuttavuusarviointi on kuitenkin haastavaa. Muutokset näkyvät vasta pitkällä aikavälillä.

Omaisuuden myynti on yksi osa ohjelmaa. Tavoitteena on hakea vaihtoehtoisia tapoja esimerkiksi kiinteistöjen omistamiselle. Näin vapautetaan pääomaa ja samalla voidaan siirtää esimerkiksi ylläpitoon ja jäännösarvoon liittyvää riskiä. Ensisijaisesti luovutaan tyhjistä tai tyhjenevistä tiloista.

Leikkaukset, lisävelka ja veronkorotukset ovat vasta toissijaisia keinoja. Ensin pitäisi tehdä kaikki muu mahdollinen talouden tasapainottamiseksi. Veronkorotus on liian helppo ja nopea ratkaisu, ensin on syytä kääntää kaikki muut kivet. Tilanne näyttää kuitenkin siltä, että kaikkia keinoja tarvitaan. Veronkorotuskeskusteluun palataan syksyllä.

Uudistamisohjelman valmistelu on edennyt päätöksentekoon varsin nopealla aikataululla, mutta niin päätöksiäkin tarvitaan nopeasti. Tilanne ei ole helpottamassa. On hienoa, että kiireisestä aikataulusta huolimatta ryhmät löysivät yhteisymmärryksen. Neuvottelut jatkuivat aivan kokouksen alkuun asti.

Politiikassa pitäisi pystyä katsomaan tulevaisuuteen, mahdollisimman pitkällä tähtäimellä. Uuden valtuustokauden alku on tämäntyyppiselle tarkastelulle luonteva ja oikea paikka. Strategiatyön rinnalla on syytä tarkastella myös talouden raameja. Uudistamisohjelmassa on kysymys siitä, että uudistetaan kaupungin toimintaa vastaamaan toiminnan rahoittamiseen ennakoituja tuloja.

Samassa pykälässä vahvistimme toimielimille vuoden 2014 talousarvion sekä taloussuunnitelmaluvut vuosille 15 ja 16. Nämä luvut ovat tiukkoja, mutta niin on syytäkin. On kaikkien poliittisten päätöksentekijöiden yhteinen asia, että toimialoilla myös sitoudutaan näihin annettuihin raameihin. Jos jatkamme yli varojen elämistä, elämme tulevien sukupolvien kustannuksella.

Nykyiseen palvelurakenteeseen ei yksinkertaisesti ole varaa. Arvioidut verotulot, valtionosuudet ja muut tulot eivät kata sitä menopainetta, joka toiminnan ylläpitäminen tuo rahoitukseen. Meillä ei siis myöskään ole varaa siirtää näitä päätöksiä eteenpäin. Meidän on siis pakko tehdä säästöjä, vaikka niitä tuskin kukaan tekee mielellään.

Tänään valtuuston kokouksessa testattiin myös uutta videovälineistöä. Elokuussa kaupunginvaltuuston kokouksissa aloitetaan kokeilu, jossa kokoukset streamataan suorana nettiin. Tältä meininki näytti kameran takaa. Kuva: J. Rantasaari.

Kiitos!

Vaalit olivat ja menivät. Ja hyvin menivätkin. Kokoomus säilytti asemansa Suomen ja Turun suurimpana puolueena. Turussa onnistuimme pitämään 19 paikkaamme, vaikka Perussuomalaiset nostivat paikkamääränsä kuuteen valtuutettuun.

Omalta osaltani tulos oli kerrassaan hieno! Tuplasin äänimääräni viime kunnallisvaaleista ja sijoituin 1065 äänellä oman listani neljänneksi, ensimmäisenä naisena. Aivan huikea luottamuksen osoitus äänestäjiltä.

Suuri kiitos jokaiselle äänestäjälle, tukijalle ja vaalityötä tehneelle! Tällä vahvalla äänestäjien antamalla mandaatilla lähden nöyränä ja innostuneena jatkamaan työtäni Turun kaupunginvaltuustossa.

Kaikkiaan nämä vaalit olivat Turussa muutoksen vaalit. Lähes puolet uuden valtuuston jäsenistä ovat uusia valtuutettuja. Kokoomuksen ryhmästäkin 8 valtuutettua on uusia voimia, ensimmäisissä varavaltuutetuissa heti pari lisää. Tämä on mielestäni todella hienoa! Uudistumisesta näissä vaaleissa olikin kysymys.

Lopputuloksessa harmittamaan jäi vain yksi asia: äänestysprosentti jäi harmillisen alas. Vain vähän yli puolet, 55,4% äänioikeutetuista, vaivautui antamaan äänensä omalta kannaltaan kaikkein merkittävimmissä vaaleissa. Tässä on meillä kaikilla pohdinnan paikka. Miten voisimme edistää kunnallispolitiikan ja kaupunkilaisten arjen vuoropuhelua?

Työ siis jatkuu. Lämpimät kiitokset luottamuksesta!

Flash mob

Järjestettiin yhdessä Maija Niskalan kanssa Flash mob -tempaus viime lauantaina. Ideana oli kampanjoida pysähtyneisyyttä vastaan. Joku ehkä tunnistaa videolta pari vierailevaa tähteä. :)

Liikuntapaikat kuntoon!

Olin eilen puhumassa SLU:n olosuhdeseminaarissa Arena 2012 liikuntapaikka-rakentamisen ammattitapahtumassa Helginsin messukeskuksessa. Seminaarin teemana oli liikuntapaikkojen käyttöpolitiikka. Tähän oli minulla mielenkiintoinen rooli, kun tarkastelen liikuntapaikkapolitiikkaa monesta eri näkökulmasta. Tässä tapauksessa näkökulmani oli kuitenkin hyvin voimistelupainotteinen.

Ensinnäkin valmentajana: Olen valmentanut joukkuevoimistelua jostakin 90-luvun puolivälistä saakka. Tälläkin hetkellä olen mukana kahden joukkueen valmennuksessa, kahdessa eri seurassa. Tähän väliin mahtuu monta joukkueellista voimistelijoita sekä monia monia tunteja eri jumppasaleilla. Yksi asia on varma, valmentajan näkökulmasta löytyy aina vuoroista ja saleista puutteita.

Turussa olisi voimisteluolosuhteissa kuitenkin aidosti parantamisen varaa. Voimistelu on Suomen eniten harrastettu ohjattu liikuntamuoto. Turku on vahva voimistelukaupunki. Turusta löytyy nopeallakin laskemisella parikymmentä voimisteluseuraa. Niissä voimistelee tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä, pääasiassa lapsia ja nuoria. Suurin osa harjoittelusta tapahtuu koulujen saleissa. Niiden käytöstä on selkeät periaatteet ja salivuoroista on pulaa vähän joka lajissa.

Kun puhutaan kilpailemisesta (niin harraste- kuin huipputasolla), vaaditaan olosuhteiltakin jo vähän enemmän. Itse tunnen parhaiten oman lajini joukkuevoimistelun olosuhdetilannetta. Joukkuevoimistelussa olosuhteena on 13mx13m matto. Vähän samaan tapaan, kun jalkapalloilijoiden olisi hyvä päästä treenaamaan nurmikentällä, tulisi voimistelijoiden päästä treenaamaan matolla.

Turussa on kuitenkin vain yksi liikuntapaikka, jossa mattoharjoittelu on mahdollista: Lintulan sali entisen Palatsin ylimmässä kerroksessa Eerikinkadulla. Salissa on kaksi mattoa, mutta koska tila on niin ahdas, eivät matot mahdu rinnakkain vaan ovat aseteltuna puoliksi päällekkäin. Käytännössä kaikkien turkulaisten joukkuevoimistelijoiden ja rytmisten voimistelijoiden käytössä on siis yhteensä vain puolitoista mattoa. Samassa tilassa harjoittelee myös Turun Sirkus, sillä kuten voimistelu, myös sirkustoiminta edellyttää korkeutta.

Lintulassa. Kuvassa näkyy, miten matot ovat päällekkäin. Vihreän verhon takana sirkustoimintaa.

Ymmärrettävästi Lintula on turkulaiselle voimistelutoiminnalle elinehto. Liikuntaolosuhteena paikka on valitettavasti yksinkertaisesti täysin riittämätön ja huonokuntoinen. Paitsi ahdas, myös meluisa. Kesällä tukalan kuuma ja talvella hyytävän kylmä. Puutteelliset sosiaalitilat (käytössä vain yksi huonokuntoinen WC). Tila ei myöskään ole esteetön.

Voimistelu liikuttaa kaupungissa isoja massoja ja voimistelijat ansaitsisivat kunnolliset tilat. Olosuhteet, jotka olisivat voimistelijoiden ja valmentajien terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin sekä voimistelulajien harrastajamäärien edellyttämällä tasolla.


Toiseksi Suomen Voimisteluliiton hallituksen jäsenenä: Voimisteluliitossa on viime aikoina puhuttu paljon voimistelun olosuhteista. Meillä oli oikein olosuhteiden teemavuosikin! Tiedossa on, että uudet voimistelulajit, lajien kehittyminen, tason nousu sekä kasvavat harrastajamäärät ovat lisänneet voimisteluolosuhteiden vaatimuksia.

Lajien olemassaolon edellytys ovat kunnolliset olosuhteet. Lähtökohtaisestihan voimistelu ei vaadi kummoisiakaan olosuhteita: perusjumppaan riittää kun on lattiatilaa. Telinevoimistelussa kuitenkin edellytyksenä ovat (luonnollisesti) telineet ja joukkuevoimistelussa ja rytmisessä se aikaisemmin mainittu matto. Kilpa-aerobic vaatii kilpatasolla erityisen parketin. Kaikkiaan lajeja Voimisteluliiton alla on kahdeksan ja jokaisella on toki vähän omat jutut.

Voimistelulla on nostetta ja monen lajin kohdalla tilanne on sellainen, että tulijoita olisi paljon enemmän kuin mitä olosuhteet mahdollistavat. Uusia ryhmiä ei voida perustaa, koska ei ole vuoroja joilla ne voisivat harjoitella.

Haasteita tilojen kanssa on erityisesti suurissa kaupungeissa. Harrastajamäärät ovat huikeita! Suurimmat ongelmat ovat juurikin matto- ja telineolosuhteiden niukkuus, muissa voimistelulajeissa tilanne on ymmärtääkseni parempi. Koulujen salien osalta on tärkeä huomioida sijainti, sillä osa voimistelijoista on todella nuoria ja heidän pitää voida tulla harjoituksiin myös itsekseen. Liittotasoisesti olemme toivoneet selkeitä periaatteita vuorojakoihin sekä mahdollisuutta ns. nimikkokouluihin. Tällöin esimerkiksi jonkun koulun saliin voitaisiin tuoda matto ja keskittää voimisteluseurojen vuorot sinne.

OKM on vastikään julkaissut kirjan: Voimistelutilojen suunnittelu. Se on osa OKM:n liikuntapaikkajulkaisujen sarjaa. Julkaisussa annetaan perustiedot voimistelutilojen suunnittelua varten. Voimisteluliitto on ollut vahvasti mukana julkaisun laatimisessa. Suosittelen, saatavilla täältä.


Kolmanneksi liikuntalautakunnan puheenjohtajana: Kun minut valittiin Turun kaupunginvaltuustoon ja liikuntalautakunnan puheenjohtajaksi 4 vuotta sitten, minulla oli selkeä tavoite: saada päätös palloiluhallista. Tästä olen moneen otteeseen puhunutkin. Ilokseni tämä asia nyt etenee, mikä on mahtavaa! Seuraava ja ehdottoman tärkeä liikuntapaikkainvestointi on kunnollisen voimisteluolosuhteen saaminen Turkuun.

Liikuntalautakuntamme on yksimielisesti pitänyt palloiluhallihanketta liikuntapaikkojen ykköshankkeenamme. Viime keväänä kävimme paljon keskustelua myös muiden liikuntapaikkojen puutteista. Kriittisimpinä kohteina nousi esille Lintula ja Alfa (erityisesti budohalli siellä). Alfan osalta olemme saaneet esitettyä ratkaisuehdotuksen, mutta Lintulan osalta tilanne on vaikeampi.

Suurin haaste on korkeusvaatimus. Voimistelijoille olisi varmasti jo aikaisemminkin osoitettu uutta tai lisää tilaa, mutta ongelmana on että kaupungilla on ylipäänsä hyvin vähän tiloja, joissa korkeutta on voimistelulle riittävästi. Lisänä tulevat toki muutkin kunnollisen voimistelusalin edellytykset.

Lintulan osalta tilan puutteellisuus ei edes ole ollut se suurin kysymys. Alemmat kerrokset omistavalla yksityisellä taholla oli Lintulan saliin osto-optio, joka päättyi kesäkuussa. Optiota ei käytetty. Sittemmin olen ymmärtänyt, että saliin olisi tulossa kunnollinen kattoremontti. Se on toki muuten hyvä, mutta kattoremontin myötä saliin olisi tulossa palkit, joiden johdosta sali ei enää täyttäisi lajin vaatimia edellytyksiä. Olemassa on edelleen uhka, ettei voimistelutoimintaa voida ko. tilassa kovin kauaa jatkaa.

Lintulalle tarvitaan siis korvaavat tilat. Ei mikään helppo homma. Viime keväänä liikuntalautakunta pyysi (ehdotuksestani) liikuntatoimea laatimaan tarveselvityksen Lintulan korvaavasta tilasta. Tarveselvityksessä kuvataan tilan nykytilanne sekä ilmenneet tarpeet. Tarveselvitys tehtiin ja se käsiteltiin kokouksessamme 20.3. Esitimme, että Lintulan tilatarpeet tulee ratkaista pikaisesti. Pöytäkirja (sisältää koko selvityksen) täällä.

Tässä kuitenkin tiivistettynä oleellisin:

• Lintula vaatii perusteellista korjausta tai korvaaviin tiloihin siirtymistä. Salin koko on n. 900m², josta voimistelulla on n. 600m² ja sirkuksella 300m².
• Lintulan salin suurimmat puutteet liittyvät ilmanvaihtoon ja sosiaalitilojen puuttumiseen. Lintulan yleisilme on epäsiisti ja yleiskunto välttävä. Salissa on talvella kylmä, noin 14–15 astetta ja kesällä hyvin kuuma. Puulattia hilseilee ja on vino. Sosiaalitilat ovat puutteelliset. Tila on ahdas, eikä sinne mahdu kahta voimistelumattoa rinnakkain. Korvaavien tilojen suunnittelussa tärkeä kriteeri on lajien vaatima korkeus 8 metriä.
• Tila ei ole esteetön
• Liikuntatilassa on kova melu ja hälinä, harjoittelurauha on olematon
• Voimisteluseurat eivät tällä hetkellä voi perustaa uusia ryhmiä, sillä kaikki ajat voimistelumatoilla ovat täynnä. Myös nykyisten ryhmien kysyntä vuoroihin on suurempaa, kuin mitä vuoroja voidaan nyt jakaa.
• Voimisteluseurojen toive mattojen määrälle olisi 3-4 ja niin, että ne voisi tarpeen mukaan erottaa toisistaan väliverhoilla.
• Salia käyttäville tahoille olisi itse harjoittelu- ja sosiaalitilojen lisäksi tarpeen yhteinen toimisto sekä ohjeisharjoittelutilat: balettisali lämmittelyyn ja pienryhmätoimintaan. Myös varastohuone ja lukolliset kaapit olisivat tarpeen välineiden ja musiikkilaitteiden säilytystä varten.
• Mikäli tilassa olisi katsomo n. max 500 hengelle, olisi tilassa mahdollisuus järjestää myös katsastuksia ja kilpailuja. Se helpottaisi nykyistä kilpailujen järjestämistilannetta huomattavasti.
• Mahdollisen uuden harjoittelutilan tulisi olla hyvien kulku- ja liikenneyhteyksien (lähinnä bussi) päässä.

Tarveselvityksen tilaohjelma:

 

Liikuntalautakunnan puheenjohtajana minulla täytyy toki olla laajempikin näkemys yleensä liikuntaolosuhteisiimme. Liikuntapolitiikassahan ylipäänstä olosuhteet ja vuorojaot ovat aina ikuisuusaiheita, eikä olosuhdeasiaan ikinä ole yhtä oikeaa ratkaisua.

Eilisessä seminaarissa esittelin muun muassa käyttöpolitiikkaamme ja jakoperiaatteitamme Turussa. Käytännössähän homma menee niin, että lautakunta päättää periaatteet, joiden pohjalta seuroille myönnetään anomuksesta vuoroja liikuntapalvelukeskuksen toimesta.

Perusperiaatteitamme on muun muassa, että lasten vuorot tulisi olla ajoitettu ennen klo 20, tilojen käyttö tulisi olla mahdollisimman tehokasta ja vuorojen jakaminen läpinäkyvää. Käytännössä periaatteista joudutaan joustamaan, sillä vuoroja haetaa yksinkertaisesti enemmän kuin mitä niitä on jakaa. Toki täytyy huomioida myös lajien vaatimukset ja harrastemuoto. Osa vuoroista on jaettu ns. vapaille sidosryhmille, esimerkiksi kaveriporukoiden tai työyhteisöjen liikkumista varten. Lapset ja nuoret harjoittelevat Turussa kunnan tiloissa maksutta. (Tästä on syytä pitää kiinni myös jatkossa!)

Neljänneksi kaupunginvaltuutettuna: Kun puhutaan valtuustotason päätöksenteosta, on näkökulma toki laajempi. Esimerkiksi investointien osalta, liikuntalautakuntahan voi toimia vain oman budjettinsa rajoissa. Valtuustotasoisesti päätetään suuremmista hankkeista. Ja kun taloudellinen tilanne on mitä on, ei investointipäätösten tekeminen ole helppoa. Itse uskon kuitenkin siihen, että järkevästi toteutetut satsaukset liikuntaan ja urheiluun ovat aina investointeja tulevaisuuteen. Etenkin silloin, kun olemassa olevissa olosuhteissa on kiistattomia puutteita.

Palloiluhallista puhuttiin 30 vuotta, kunnes se nyt viimein eteni. Voimistelun osalta asioiden soisi etenevän vähän nopeammin. Töitä sen eteen ainakin tehdään.