Ah, joulunaikaa. Puurojuhlia, joulujuhlia, joulunäytöksiä, joululounaita, glögiä, piparkakkuja, tähtitorttuja ja tietenkin jouluostoksia.
Pari viikkoa sitten, juurikin jouluostosajan alkaessa, osallistuin ystäväni kanssa Studia Generalia -sarjan kestävä kuluttaminen -tilaisuuteen. Keskustelutilaisuudessa lähestyttiin kuluttamista sekä teoreettisesta, että käytännönläheisestä näkökulmasta ja johtopäätös oli yksinkertaisuudessaan seuraava: ainoa varma tapa kuluttaa kestävästi, on olla kuluttamatta lainkaan.
Kestävä kuluttaminen on kaiken kaikkiaan aiheena paitsi oikein mielenkiintoinen, myös monimutkainen ja vaikeakin. Merkki- ja termistöviidakon edessä valveutunutkin kuluttaja saa hetkessä päänsä pyörälle. Jos sinulla on tunnin verran luppoaikaa, keskustelutilaisuuden videointi löytyy täältä viimeisenä. (Alemmasta linkistä "luento 5 keskustelu" aukeaa tilaisuuden keskusteluosion videointi, jossa itsekin höpöttelen esim. 4.13 ja 8.30 alkaen.)
Kuitenkin on niin, että nykymaailmassamme kuluttaminen kuuluu valitettavan tärkeänä osana jouluun. Kulutushysteriaan ei kuitenkaan ole pakko lähteä mukaan. Kun lahjahankinnat tekee harkiten, on mahdollista antaa paitsi laajemmin hyvää mieltä, myös monesta näkökulmasta kestäviä lahjoja.
Koska vietän itse tänä vuonna joulun ulkomailla, olen omat lahjahankintani jo tehnyt. Lahjakierros on tehty, joten ainakaan kovin montaa yllätystä en toivottavasti pilaa paljastamalla lahjavinkkini täällä. Luotan siihen, ettei kukaan kummilapsista omatoimisesti lue tätä blogia. :) Tässä siis ajatuksiani lahjaostosten tiimoilta.
- Anna hyvään tarkoitukseen.
Helppo, nopea, vaivaton, ajankohtainen ja onneksi melko trendikäskin lahja menee hyväntekeväisyyteen. Tänä vuonna ystäväni saavat yläriman Tansaniassa! :) LiiKe ry:n valikoimista löytyy myös muita liikunnallisia lahjoja alkaen 5 euroa. Muita lahjakauppoja:
UNICEF / Pehmeä paketti
Kirkon Ulkomaanapu / Toisenlainen lahja
World Vision / Lahjaksi lehmä
Punainen Risti / Hyvän Mielen lahja
Suomen Pakolaisapu / Parempi Lahja
Pelastakaa Lapset / Toivekauppa
Jos välttämättä haluaa antaa aineellisen lahjan, niin verkkokaupoista löytyy hyvään tarkoitukseen mm. t-paitoja:
Amnesty / Store
WWF / Verkkokauppa
MLL / Verkkokauppa
Ja jos ei millään osaa kuvitella antavansa tämän tyyppistä erilaista lahjaa, niin ainakin joulukortit voi hankkia paikasta, jossa tuotto menee hyvään tarkoitukseen. Lähes kaikki edellä mainitut tahot myyvät myös erilaisia kortteja. Yksi erityisen mielenkiintoinen korttikauppa pitää mainita erikseen: Muzungu Crafts. Sieltä saa esimerkiksi Costa Ricalaisten lasten käsin maalaamia joulukortteja!
- Anna jotain kestävää.
Kuten sanottua, lahja voi olla kestävä monella tavalla. Jos satsaat laadukkaaseen lahjaan, on todennäköisempää, ettei lahjan saajan tarvitse hankkia tilalle uutta heti jonkun sauman, mutterin tai nippelin pettäessä. (1) Kestävä lahja siis ihan kirjaimellisesti. Ekologisesta näkökulmasta kestävät lahjat on tehty kierrätysmateriaaleista. (2) Kestäviä lahjoja tässä mielessä myy esimerkiksi turkulainen matteriashop. Itse hankin tänä vuonna pienelle kummitytölleni kierrätyskartongista valmistetun nukkekodin, jonka pikkuneiti voi vaikka itse värittää mieleisekseen! (Tämän lahjavinkin takana on itseasiassa kestävä ystäväni ja niin ikään osa-aikainen maailmanparantaja Nea, kiitos! :)) Kaverini sen sijaan saavat tänä vuonna lahjaksi luonnonmukaista kosmetiikkaa. Kulutustavaraa, joka tulee varmasti käytettyä. Kestäviä lahjoja ovat tietyllä tavalla myös sellaiset lahjat, jotka muuten vain ilahduttavat pitkään. (3) Pitkäkestoisia lahjoja siis, esimerkiksi kirjat tai taide-esineet. Itse sain tänä vuonna vanhemmiltani taidelahjan: valitsemani taulun vammaisten kansallisen "Esteetön elämä" -kuvataidenäyttelyn kokelmasta. Valitsin Milla Mattilan balettitanssijaa esittävän öljyteoksen "Hento ja voimakas". Kestäviksi lahjoiksi voidaan tässä mielessä lukea myös sellaiset lahjat, joita saaja erityisesti toivoo. Siis sellaiset tavaralahjat, jotka tulevat tarpeeseen ja jotka lahjan saaja joka tapauksessa ostaisi. Lahjahankintojen lähtökohtana tulisi olla, ettei mitään turhaa ostettaisi vain ostamisen ja antamisen ihanasta ilosta. Minä tarvitsin uudet hansikkaat ja sellaiset paketista paljastuivatkin. Tulevat tarpeeseen ja varmasti kovaan käyttöön, kiitos!
- Anna jotain aineetonta.
Aina hyviä ja tervetulleita lahjoja ovat varmasti erilaiset palvelut. En keksi montaakaan, joka ei ilahtuisi lahjakortista hemmoteluun tai elokuviin. Helppoa ja takuuvarmaa. Jos hieronta ja elokuvaelämykset tuntuvat tylsiltä, voi aina keksiä jotain ihan muuta. Näitähän on pilvin pimein: soittotunteja, liikuntaa, meikkauskursseja, teatteria jne jne. Seuraparlamentin jäsenet saivat tänä vuonna Raision seuraparlamentilta joululahjaksi lahjakortit Ulpukan uimahalliin! Symboliikan ymmärtävät kaikki, jotka ovat seuranneet Turun valitettavaa uimahallitilannetta tällä hetkellä. :) Lahjakortteja ei ole myöskään pakko ostaa: äiti voisi ilahtua itse toteutetusta suursiivouksesta!
- Anna ajateltavaa.
Kirja on mielestäni aina hyvä lahja. Se pitää vain valita huolella ja saajaansa ajatellen. Klassikkokirjoilla, palkituilla kirjoilla ja oikein valituilla tietokirjoilla on vaikea mennä pieleen. Ihmisoikeuksista kiinnostunut ystäväni Ulla sai tänä vuonna minulta lahjaksi Amnestyn pitkäaikaisen pääsihteeri Irene Khanin kirjan "Kohtalona köyhyys? Miten oikeuksien puute syventää köyhyyttä" (WSOY). Sekä Samin isä että oma isäni saavat edelleen talvisodan ja Kiirastulen hengessä Vesa Karosen ja Panu Rajalan kirjan " Yrjö Jylhä, talvisodan runoilija" (Otava).
(viime vuoden lahjapostaus täällä.)
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
Onnea Suomi!
Itsenäisyyspäivä on hyvä päivä kirjoitella joulukortteja. Vielä ei ole hirmuinen kiire, mutta pääsee kuitenkin jo joulun tunnelmaan.
Olen vuosittain hankkinut joulukorttini jostain, mistä tiedän tuoton menevän hyvään tarkoitukseen. Joulukortit ovatkin hyvä ja helppo tapa ilahduttaa muitakin kuin kortin saajaa. Viime vuonna muistin ystäviäni UNICEFin korteilla ja lahjoilla.
Tänä vuonna on 70 vuotta talvisodan syttymisestä ja siihen liittyvät tämän vuotiset korttivalintanikin. Kortit tilattiin tällä kertaa Sotaveteraaniliitolta, jonka verkkokaupassa oli ihan mukava valikoima perinteisiä joulukortteja. Tekstin valintakaan ei tällä kertaa tuottanut vaikeutta, vaan aiheeseen sopiva runo osui eteen ihan kuin niin olisi tarkoitettukin.
Yhtenä päivänä viime viikolla toin kotiin Suomen Kuvalehden uusimman numeron, jonka kansijutussa kerrottiin runoilija Yrjö Jylhän elämästä. Samana päivänä Sami oli sattumalta saanut isältää lainaksi Jylhän talvisota-aiheisen klassikkorunoteoiksen Kiirastuli, joka on aikanaan kuulunut Samin isoisälle. Isoisä palveli samassa komppanjassa Jylhän kanssa ja on tehnyt kirjaan omakätisiä alleviivauksia ja merkintöjä. Kirjasta löytyy myös jouluruno Pyhä yö, jonka viereen on käsin kirjoitettu "Joulu 1939". Joulukortteihimme kirjoitamme tänä vuonna tuon samaisen runon viimeisen säkeen, joka kuuluu näin:
Itsenäisyyspäivän viettooni kuuluu tietysti myös Linnan juhlien lähetyksen seuraaminen, yhdessä vanhempieni kanssa.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Olen vuosittain hankkinut joulukorttini jostain, mistä tiedän tuoton menevän hyvään tarkoitukseen. Joulukortit ovatkin hyvä ja helppo tapa ilahduttaa muitakin kuin kortin saajaa. Viime vuonna muistin ystäviäni UNICEFin korteilla ja lahjoilla.
Tänä vuonna on 70 vuotta talvisodan syttymisestä ja siihen liittyvät tämän vuotiset korttivalintanikin. Kortit tilattiin tällä kertaa Sotaveteraaniliitolta, jonka verkkokaupassa oli ihan mukava valikoima perinteisiä joulukortteja. Tekstin valintakaan ei tällä kertaa tuottanut vaikeutta, vaan aiheeseen sopiva runo osui eteen ihan kuin niin olisi tarkoitettukin.
Yhtenä päivänä viime viikolla toin kotiin Suomen Kuvalehden uusimman numeron, jonka kansijutussa kerrottiin runoilija Yrjö Jylhän elämästä. Samana päivänä Sami oli sattumalta saanut isältää lainaksi Jylhän talvisota-aiheisen klassikkorunoteoiksen Kiirastuli, joka on aikanaan kuulunut Samin isoisälle. Isoisä palveli samassa komppanjassa Jylhän kanssa ja on tehnyt kirjaan omakätisiä alleviivauksia ja merkintöjä. Kirjasta löytyy myös jouluruno Pyhä yö, jonka viereen on käsin kirjoitettu "Joulu 1939". Joulukortteihimme kirjoitamme tänä vuonna tuon samaisen runon viimeisen säkeen, joka kuuluu näin:
"Ja Suomen korpien yllä hohti /
nyt tähti suurempi muita, /
ja me kaikki käännyimme sitä kohti, /
ja meidät kaikki se kotiin johti, /
se tähti suurempi muita."
Itsenäisyyspäivän viettooni kuuluu tietysti myös Linnan juhlien lähetyksen seuraaminen, yhdessä vanhempieni kanssa.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
torstai 19. marraskuuta 2009
Huonon päivän jälkeen on pakko tulla hyvä.
Pimeys ja harmaus, tai mikä lieneekään, pistää väsyttämään ja viimeaikojen kiireissä on unelle ollut tarvetta. Terveenä onneksi olen (kopkop) pysynyt. Parina aamuna kuitenkin nukuin pommiin, kun en enää herännyt edes kännykkäni ärsyttävimpään kilikolin-herätysräminään. Yhtenä aamuna heräsin puhelimen soittoon, kun puhelimen toisessa päässä radiotoimittaja pyysi osallistumaan suoraan lähetykseen. Eräänä toisena aamuna heräsin "missä sä oot, ootko tulossa?"- puheluun vartin sen jälkeen kun minun olisi jo pitänyt istua palaverissa. Silloin hyppäsin talvisaappaisiin ja rynnistin ulko-ovesta sellaisella vauhdilla, että sisäpuolelle jäivät niin koti-, kuin auton avaimet. Myöhemmin samana päivänä myöhästyin vielä junastakin ja jouduin ajamaan syysräntäsateessa Helsinkiin, sen sijaan että olisin voinut mukavasti junamatkalla valmistautua seminaariin, tai käyttää kaksituntisen matkan jotenkin muuten järkevästi.
No, sekin päivä onneksi päättyi ihan mukavasti ja huonon päivän jälkeen on ollut useampi hyväkin päivä. Erinomainen uutinen on, että pienten hallintokuntien ennaltaehkäisevään työhön aktiivisesti ajamani lisämääräraha näyttäisi olevan tulossa. Jos ja kun niin käy, on monta huonoa päivää pelastettu! Pitkällä tähtäimellä tällainen lisämääräraha ei toki ratkaise "vapaa-aikalautakuntien" surkeaa budjettikehitystä, mutta ainakin se on erittäin tervetullut linjaus näiden toimintojen tärkeydestä.Turhautumisen aste kevenee huomattavasti, kun paasaaminen ja huoli kuullaan, ja otetaan vakavasti. Varsinaisia päätöksiä tehdään sitten budjettivaltuustossa 30. päivä.
Huonoja ja hyviä päiviä on rytmittänyt myös hajanainen graduni kirjoittaminen. Kaikesta huolimatta kirjoitusprojekti etenee ja kasassa on tällä hetkellä noin 50 sivuinen tutkielma, joka sisältää jo tarvittavat osa-alueet teoriasta, metodologiasta ja empiriasta. Nyt pitää vielä kasata vähän "lihaa luiden ympärille", terävöittää teoreettista viitekehitystä, syventää analyysia ja niin edelleen. Gradun palauttamisella ei onneksi ole hirmuinen kiire, valmistuminen häämöttää joka tapauksessa aikaisintaan ensi keväänä. Olen muutenkin ajatellut, että jatkan opiskelijaelämää vielä ensi syksynkin suorittamalla silloin muutamia kielten kursseja. Koska suoritin kaikki pakolliset kielten kurssit heti opintojen alkuvaiheessa, on kielten opiskelu jäänyt viime vuosina vaihto-opiskeluja lukuun ottamatta vähän vähemmälle.
Huononkin päivän, erityisesti kylmän sellaisen, melkovarma pelastaja on liikuntahetki. Olen opetellut nollaamaan ajatuksia liikunnan avulla. Lenkkipolulla on toki hyvä pyöritellä päivän polttavia asioita, mutta vielä parempaa on, jos pystyy hetkeksi unohtamaan ympäröivän maailman ongelmat ja epäkohdat kokonaan. Minulla se onnistuu parhaiten sopivaa keskittymistä vaativilla jooga-, tai tanssitunnilla. Tänään pilaan ensin päiväni laskentatoimen tenttiin lukemisella, sitten pelastan sen sopivalla annoksella aivojennollausliikuntaa.
No, sekin päivä onneksi päättyi ihan mukavasti ja huonon päivän jälkeen on ollut useampi hyväkin päivä. Erinomainen uutinen on, että pienten hallintokuntien ennaltaehkäisevään työhön aktiivisesti ajamani lisämääräraha näyttäisi olevan tulossa. Jos ja kun niin käy, on monta huonoa päivää pelastettu! Pitkällä tähtäimellä tällainen lisämääräraha ei toki ratkaise "vapaa-aikalautakuntien" surkeaa budjettikehitystä, mutta ainakin se on erittäin tervetullut linjaus näiden toimintojen tärkeydestä.Turhautumisen aste kevenee huomattavasti, kun paasaaminen ja huoli kuullaan, ja otetaan vakavasti. Varsinaisia päätöksiä tehdään sitten budjettivaltuustossa 30. päivä.
Huonoja ja hyviä päiviä on rytmittänyt myös hajanainen graduni kirjoittaminen. Kaikesta huolimatta kirjoitusprojekti etenee ja kasassa on tällä hetkellä noin 50 sivuinen tutkielma, joka sisältää jo tarvittavat osa-alueet teoriasta, metodologiasta ja empiriasta. Nyt pitää vielä kasata vähän "lihaa luiden ympärille", terävöittää teoreettista viitekehitystä, syventää analyysia ja niin edelleen. Gradun palauttamisella ei onneksi ole hirmuinen kiire, valmistuminen häämöttää joka tapauksessa aikaisintaan ensi keväänä. Olen muutenkin ajatellut, että jatkan opiskelijaelämää vielä ensi syksynkin suorittamalla silloin muutamia kielten kursseja. Koska suoritin kaikki pakolliset kielten kurssit heti opintojen alkuvaiheessa, on kielten opiskelu jäänyt viime vuosina vaihto-opiskeluja lukuun ottamatta vähän vähemmälle.
Huononkin päivän, erityisesti kylmän sellaisen, melkovarma pelastaja on liikuntahetki. Olen opetellut nollaamaan ajatuksia liikunnan avulla. Lenkkipolulla on toki hyvä pyöritellä päivän polttavia asioita, mutta vielä parempaa on, jos pystyy hetkeksi unohtamaan ympäröivän maailman ongelmat ja epäkohdat kokonaan. Minulla se onnistuu parhaiten sopivaa keskittymistä vaativilla jooga-, tai tanssitunnilla. Tänään pilaan ensin päiväni laskentatoimen tenttiin lukemisella, sitten pelastan sen sopivalla annoksella aivojennollausliikuntaa.
FC TPS ja Paavo Nurmi
Viimeisten kahden kuukauden aikana on melko paljon ollut esillä FC TPS Turku Oy:n liikuntalautakunnalle esittämä anomus Paavo Nurmen stadionin käytöstä Veikkausliigaotteluihinsa ensi kaudella.
Haluan vielä kertaalleen korostaa asiaan liittyen muutamaa seikkaa. Ensinnäkin, anomus on liikuntalautakunnan näkökulmasta ennen kaikkea vuorojakoperiaatteellinen. Lautakuntahan päättää vuorojakojen yleisistä periaatteista, eikä yleensä siis niinkään ota kantaa yksittäisten vuorojen jakamiseen kaupungissamme. On myös huomioitava, ettei lautakunta ota päätöksessään kantaa niihin seikkoihin, joilla FC TPS on anomustaan perustellut. Toiseksi, ei liene minkäänlaista erimielisyyttä siitä, etteikö Kupittaan stadion olisi kaikkien osapuolten kannalta järkevin ja kestävin vaihtoehto pelata huippujalkapalloa Turussa. Kupittaan aluetta on kehitetty nimenomaan jalkapallon näkökulmasta (ja PN-stadionin aluetta yleisurheilun näkökulmasta). Kolmanneksi koskien Veikkausliigan vaatimuksia: on alusta asti ollut selvää, ettei kaupunki osallistu olosuhteiden parantamiseksi vaadittaviin mahdollisiin investointeihin (liittyen esimerkiksi valaistukseen ja kentän lämmitykseen). FC TPS ei myöskään ole esittänyt tämänkaltaisia toivomuksia. Ja vielä neljänneksi: mikäli FC TPS pelaisi Paavo Nurmella ensi kaudella 13 Veikkausliigaotteluaan, tultaisiin tämä järjestelyt toteuttamaan niin, että pyritään minimoimaan aiheutuvat haitat ja häiriöt yleisurheilulle.
Lautakunta käsitteli asiaa kaikkiaan kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla anomus jäi pöydälle ja toisella kertaa se palautettiin äänestyksen jälkeen valmisteluun. Tiistaisessa kokouksessamme päätös tehtiin ehdotuksen mukaisesti. Koska asia tuntuu kovasti kiinnostava, laitetaan päätös vielä tähän:
Tämä FC TPS:n anomus on ollut esillä julkisuudessa ja minäkin olen saanut asiaa monessa mediassa kommentoida. En linkitä medianäkyvyyttä nyt tällä kertaa erikseen.
Haluan vielä kertaalleen korostaa asiaan liittyen muutamaa seikkaa. Ensinnäkin, anomus on liikuntalautakunnan näkökulmasta ennen kaikkea vuorojakoperiaatteellinen. Lautakuntahan päättää vuorojakojen yleisistä periaatteista, eikä yleensä siis niinkään ota kantaa yksittäisten vuorojen jakamiseen kaupungissamme. On myös huomioitava, ettei lautakunta ota päätöksessään kantaa niihin seikkoihin, joilla FC TPS on anomustaan perustellut. Toiseksi, ei liene minkäänlaista erimielisyyttä siitä, etteikö Kupittaan stadion olisi kaikkien osapuolten kannalta järkevin ja kestävin vaihtoehto pelata huippujalkapalloa Turussa. Kupittaan aluetta on kehitetty nimenomaan jalkapallon näkökulmasta (ja PN-stadionin aluetta yleisurheilun näkökulmasta). Kolmanneksi koskien Veikkausliigan vaatimuksia: on alusta asti ollut selvää, ettei kaupunki osallistu olosuhteiden parantamiseksi vaadittaviin mahdollisiin investointeihin (liittyen esimerkiksi valaistukseen ja kentän lämmitykseen). FC TPS ei myöskään ole esittänyt tämänkaltaisia toivomuksia. Ja vielä neljänneksi: mikäli FC TPS pelaisi Paavo Nurmella ensi kaudella 13 Veikkausliigaotteluaan, tultaisiin tämä järjestelyt toteuttamaan niin, että pyritään minimoimaan aiheutuvat haitat ja häiriöt yleisurheilulle.
Lautakunta käsitteli asiaa kaikkiaan kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla anomus jäi pöydälle ja toisella kertaa se palautettiin äänestyksen jälkeen valmisteluun. Tiistaisessa kokouksessamme päätös tehtiin ehdotuksen mukaisesti. Koska asia tuntuu kovasti kiinnostava, laitetaan päätös vielä tähän:
Liikuntalautakunta päätti, että se ei näe vuorojakoperiaatteisiin liittyvää estettä TPS-jalkapallon kauden 2010 Veikkausliigaottelujen pelaamiselle Paavo Nurmen stadionilla, mikäli valmistelutekstissä annetut reunaehdot täyttyvät. Päätöksen vuorojen myöntämisestä tietyille pelipäiville tekee liikuntapalvelukeskus FC TPS Oy:n erillisestä anomuksesta, mikäli neuvottelut Veritas Stadionin käytöstä eivät johda tulokseen. Lisäksi liikuntalautakunta päätti, että vuoroista tehdään erillinen sopimus, joka tuodaan tiedoksi lautakunnalle ja että asia voidaan panna täytäntöön heti mahdollisista valituksista huolimatta.Päätöksessä viitataan seuraaviin reunaehtoihin, joilla pyritään varmistamaan se, että TPS:n mahdollinen pelaaminen PN-stadionilla aiheuttaisi mahdollisimman vähän harmia yleisurheilulle.
Pöytäkirjan ko. kohta löytyy kokonaisuudessaan täältä.
- Pelattavia otteluita voi olla enintään 13 ja harjoitusvuoroja kentälle ei myönnetä.
- Jalkapallo-ottelut sijoitetaan järkevästi pääkäyttäjäryhmien ehdoilla. Mikäli ottelut ajoittuvat vähintään kansallisen tason yleisurheilukilpailun kanssa samaan ajankohtaan, vuoro myönnetään yleisurheilulle.
- Tapahtumassa pitäydytään sulkemasta kenttää yli 8 tunniksi.
- Tapahtuma ei sulje välikenttää, Karikon lenkkiä, tenniskenttiä tai muita Urheilupuiston yleisiä tiloja.
- Kentän käyttömaksu määräytyy liikuntalautakunnan hyväksymän voimassa olevan hinnaston perusteella.
- Asiasta ei aiheudu liikuntalautakunnalle kustannuksia ja että liigalisenssin vaatimaan valaistukseen, kentän lämmitykseen tai muihin rakennus- ja ehostustöihin liikuntatoimi ei osallistu.
- Vuorot myönnetään vain, mikäli sopua Veritas Stadionin käytöstä ei neuvotteluissa synny.
Tämä FC TPS:n anomus on ollut esillä julkisuudessa ja minäkin olen saanut asiaa monessa mediassa kommentoida. En linkitä medianäkyvyyttä nyt tällä kertaa erikseen.
perjantai 13. marraskuuta 2009
Kolumni tylkkärissä
Vieraskynä-kirjoitukseni Turun Ylioppilaslehdessä löytyy täältä.
Nuoret ja nuorten tulevaisuusajattelu
Poliittista uraa aloitellessani olen saanut tottua olemaan ennen kaikkea nuori. Välillä se tarkoittaa, että täytyy huutaa vähän kovempaa, mutta yleensä kaupunginvaltuuston nuorinkin jäsen otetaan päätöksenteossa vakavasti. Vastakkainasettelua syntyykin lähinnä silloin, kun eri osapuolten ajatusmaailmat eivät syystä tai toisesta kohtaa. Erään eroavaisuuden voisi liittää ikäeroon.
Olen nimittäin talouskeskusteluun osallistuessani huomannut, miten eri-ikäiset ihmiset katsovat asioita erilaisella aikakäsityksellä. Yleensä nuoret edustavat pidemmän aikavälin näkökulmaa: osataan katsoa yli ensi vuoden ja yli vaalikauden. Varmaankin juuri siksi, että tulevaisuus koskettaa meitä enemmän. Me löydämme edestämme ne kymmenien miljoonien velat, jotka nyt päätetään ottaa.
Sen sijaan, että keskitytään pohtimaan miten kasvavat sosiaali- ja terveysmenot saadaan ensi vuonna kustannettua, tulisikin keskustelua laajentaa pidemmälle eteenpäin.
Kun kaikki ymmärrämme, ettei Turun taloutta tasapainoteta hetkessä, pitäisi keskustelun painopisteenkin olla kauempana tulevaisuudessa. Se ei tarkoita sitä, ettei tasapainottamiseen tähtääviä päätöksiä pitäisi tehdä heti. Jo kuntalain alijäämän kattamisvelvoite määrää, että vaikeiden päätösten aika on nyt. Mutta tasapainoon voidaan pyrkiä useammalla tavalla: keinoilla, jotka näkyvät heti, mutteivät ole kovin kestäviä, tai vähän pidemmän tähtäimen keinoilla, joiden säästövaikutukset näkyvät tulevaisuudessa. Esimerkiksi satsaukset ennaltaehkäisevään nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntatyöhön tuottavat moninkertaiset säästöt 5-8 vuoden viiveellä. Siinä olisi jo sitä tulevaisuusnäkökulmaa.
Tulevaisuussuuntautuneella otteella päätöksentekoa katsoo myös 30 000 turkulaisen opiskelijan joukko. Ryhmä 30 000 julkaisi ennen vaaleja kunnallispoliittisen ohjelman, jossa tartutaan tärkeisiin asioihin nimenomaan pidemmän tähtäimen näkökulmasta.
Esimerkiksi liikennejärjestelyjen kestävä kehittäminen ja nuorten työllistymisen tukeminen vaativat kaupungilta pieniä satsauksia, mutta maksavat itsensä takaisin tulevaisuudessa. Aktiivinen ryhmä 30 000 on tuonut opiskelijoiden näkökulmaa ohjelman muodossa ansiokkaasti esiin, mutta päätöksentekoon täytyy vaikuttaa myös suoraan. Sen olen jo ehtinyt oppia, että hyvät ohjelmakirjaukset sellaisenaan eivät kehitä yhtään mitään. Kannattaa myös muistaa, että tulevaisuudestamme päättävät sellaiset henkilöt, jotka saavat vaaleissa ääniä. 30 000 opiskelijan äänellä olisi ehkä voinut saada valtuustoon useammankin opiskelijan, tai alta kolmekymppisen.
Onneksi yhteinen näkökulma on kuitenkin mahdollista löytää myös sukupolvien välillä. Toisinaan olen saanut käydä oikeinkin rakentavia tulevaisuuskeskusteluja eri-ikäisten ihmisten kanssa. Pian nähdään jääkö ”tulevaisuuden Turku” -ajattelu vain hienoiksi strategisiksi ohjelmakirjauksiksi.
Saara-Sofia Sutela,
kirjoittaja on Turun kaupunginvaltuutettu ja liikuntalautakunnan puheenjohtaja (kok).
14/09, Vieraskynä
maanantai 9. marraskuuta 2009
Hyvinvointipolitiikka-koulutus
Hyvä ystävä,
Tervetuloa keskiviikkona 11.11. Kokoomuksen Turun Aluejärjestön hyvinvointiseminaariin. Tilaisuudessa käsitellään ennaltaehkäisevää hyvinvointipolitiikkaa. Tilaisuus alkaa klo 18.
Piiritoimiston alakerrassa aihepiiristä alustaa kasvatuksen teologi Heikki Arikka Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän Kasvatusasiain keskuksesta. Turun kaupungin näkökulman aiheeseen tuovat liikuntalautakunnan puheenjohtaja Saara-Sofia Sutela ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja Maija Niskala.
Kahvitarjoilu.
Kokoomuksen Turun Aluejärjestö
Varsinais-Suomen Kokoomuksen piiritoimisto, Uudenmaankatu 19 A
Tervetuloa keskiviikkona 11.11. Kokoomuksen Turun Aluejärjestön hyvinvointiseminaariin. Tilaisuudessa käsitellään ennaltaehkäisevää hyvinvointipolitiikkaa. Tilaisuus alkaa klo 18.
Piiritoimiston alakerrassa aihepiiristä alustaa kasvatuksen teologi Heikki Arikka Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän Kasvatusasiain keskuksesta. Turun kaupungin näkökulman aiheeseen tuovat liikuntalautakunnan puheenjohtaja Saara-Sofia Sutela ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja Maija Niskala.
Kahvitarjoilu.
Kokoomuksen Turun Aluejärjestö
Varsinais-Suomen Kokoomuksen piiritoimisto, Uudenmaankatu 19 A
torstai 5. marraskuuta 2009
Ajantajusta, vuodenajoista ja lumisateesta
Viime hetken tekijä kun kerran olen, sain talvirenkaat vaihdetuksi juuri sopivasti kun säätiedotus lupasi huomiseksi jopa lumisadetta! Lunta soisi kyllä vähän tulevankin, vaikka sitten ihan hetkeksikin vain. Ulkona kun on niin pimeää ja mustaa, lumi toisi edes vähän valoa. Ja fiilistä talvesta.
Elän oikeastaan vain kahta vuodenaikaa: kesää ja talvea. Jo varhain keväällä alan puhumaan alkukesästä ja loppukesä kestääkin mielestäni melkeinpä siihen asti, että on kaivettava talvivaatteet kellarista. Pidän kyllä välivuodenajoistakin, mutta en oikein osaa suhtautua niihin samalla tavalla. Talvella odotan kesän purjehdussäitä ja kesällä suunnittelen tulevan talven hiihtoreissuja. Lumentuloon suhtaudun samalla lapsenomaisella innokkuudella kuin kummityttöni, joiden kanssa käymme yhdessä laskemassa pulkkamäkeä. (Hyvää hyötyliikuntaa muuten!)
Seuratoiminnan ja opiskelujen osalta sen sijaan ajantajuni mieltää vuoden kulun täysin kevätkauteen ja syyskauteen. Järjestötoiminnan ja opiskelun näkövinkkelistä kesä ja talvi ovatkin ne välivuodenajat: jonkinlainen taukotila, jolloin ei tapahdu juurikaan mitään. En suunnittele vuottani; esimerkiksi kokousrytmiä suinkaan kvartaaleihin, vaan kevät- ja syyslukukausiin. Keväällä toimintakertomus ja tilinpäätös, syksyllä toimintasuunnitelma ja talousarvio. Ja niin edelleen. Asiaa monimutkaistavat vielä erilaiset sääntökäytännöt. Seurassamme ollaan nyt organisaatiomuutoksen myötä siirtymässä kevät- ja syyskokouskäytännöstä yhden vuosikokouksen käytäntöön, jolloin kaikki sääntömääräiset asiat käsitellään yhdellä kertaa.
Valmentajana katson ajankulua vieläkin eri suunnasta. Kun voimistelutoiminnassa vuosi jaetaan kausiin ajattelen peruskuntokautta, lajiharjoittelukautta, kilpailuihin valmistavaa kautta, kisakautta jne. Suunnittelua ja toimintaa rytmittävät harjoitusajat ja kilpailukalenteri. (Joukkuevoimistelussa tosin jaotellaan kilpailut vielä kevään ja syksyn mukaan: keväällä kilpaillaan vapaaohjelmilla ja syksyllä välineellä.)
Ja vaikka opiskelijana tulee suunniteltua opintoja lukukausien ja vuoden neljän periodin mukaisesti, ei opintopisteitä yleensä ropise kovin tasaisesti. Opintojen etenemistä rytmittävät kurssitarjonta ja kurssien sisäiset deadlinet. Periodin loppu on aina helvetillistä kiirettä. Äkkiä kasaan kolme esseetä, kaksi raporttia ja ryhmätyö. Yleensä viimeisenä iltana, vaikka kuinka ennakoisi ja suunnittelisi. Missä onkaan ajantajuni silloin, kun taas kerran havahdun tenttiä edeltävänä päivänä metsästämään määriteltyä kirjallisuutta ja artikkelikokoelmia? Ja gradua kirjoittaessa se ajantaju vasta katoaakin. Paitsi että hinkkaan huomaamattani jotain otsikon muotoilua puolisen tuntia, havahduin järjestelmällisestä aikataulutuksesta huolimatta siihen, että ensimmäinen deadline on viikon päästä enkä ole päässyt analysoinnissa vielä alkuun. (Onneksi on viime tinka.)
No niin, ja kaikki tämä vain selittääkseni, lähinnä kai itselleni, miksi myöhästyin tänään aamun joogatunnilta ja miksi todennäköisesti joudun taas huomenna kiirehtimään aamuiseen tapaamiseen ja sieltä luennoille. Ajantajuni on mennyt sekaisin vuodenajoista. Ja huomenna sataa lunta.
Tässä hymyillään laskettelureissulla ja on talvi vuonna 2006 tai 2007.
Tässä nautitaan purjehduskeleistä vuonna 2005. Olisikohan alku- vai loppukesä?
Elän oikeastaan vain kahta vuodenaikaa: kesää ja talvea. Jo varhain keväällä alan puhumaan alkukesästä ja loppukesä kestääkin mielestäni melkeinpä siihen asti, että on kaivettava talvivaatteet kellarista. Pidän kyllä välivuodenajoistakin, mutta en oikein osaa suhtautua niihin samalla tavalla. Talvella odotan kesän purjehdussäitä ja kesällä suunnittelen tulevan talven hiihtoreissuja. Lumentuloon suhtaudun samalla lapsenomaisella innokkuudella kuin kummityttöni, joiden kanssa käymme yhdessä laskemassa pulkkamäkeä. (Hyvää hyötyliikuntaa muuten!)
Seuratoiminnan ja opiskelujen osalta sen sijaan ajantajuni mieltää vuoden kulun täysin kevätkauteen ja syyskauteen. Järjestötoiminnan ja opiskelun näkövinkkelistä kesä ja talvi ovatkin ne välivuodenajat: jonkinlainen taukotila, jolloin ei tapahdu juurikaan mitään. En suunnittele vuottani; esimerkiksi kokousrytmiä suinkaan kvartaaleihin, vaan kevät- ja syyslukukausiin. Keväällä toimintakertomus ja tilinpäätös, syksyllä toimintasuunnitelma ja talousarvio. Ja niin edelleen. Asiaa monimutkaistavat vielä erilaiset sääntökäytännöt. Seurassamme ollaan nyt organisaatiomuutoksen myötä siirtymässä kevät- ja syyskokouskäytännöstä yhden vuosikokouksen käytäntöön, jolloin kaikki sääntömääräiset asiat käsitellään yhdellä kertaa.
Valmentajana katson ajankulua vieläkin eri suunnasta. Kun voimistelutoiminnassa vuosi jaetaan kausiin ajattelen peruskuntokautta, lajiharjoittelukautta, kilpailuihin valmistavaa kautta, kisakautta jne. Suunnittelua ja toimintaa rytmittävät harjoitusajat ja kilpailukalenteri. (Joukkuevoimistelussa tosin jaotellaan kilpailut vielä kevään ja syksyn mukaan: keväällä kilpaillaan vapaaohjelmilla ja syksyllä välineellä.)
Ja vaikka opiskelijana tulee suunniteltua opintoja lukukausien ja vuoden neljän periodin mukaisesti, ei opintopisteitä yleensä ropise kovin tasaisesti. Opintojen etenemistä rytmittävät kurssitarjonta ja kurssien sisäiset deadlinet. Periodin loppu on aina helvetillistä kiirettä. Äkkiä kasaan kolme esseetä, kaksi raporttia ja ryhmätyö. Yleensä viimeisenä iltana, vaikka kuinka ennakoisi ja suunnittelisi. Missä onkaan ajantajuni silloin, kun taas kerran havahdun tenttiä edeltävänä päivänä metsästämään määriteltyä kirjallisuutta ja artikkelikokoelmia? Ja gradua kirjoittaessa se ajantaju vasta katoaakin. Paitsi että hinkkaan huomaamattani jotain otsikon muotoilua puolisen tuntia, havahduin järjestelmällisestä aikataulutuksesta huolimatta siihen, että ensimmäinen deadline on viikon päästä enkä ole päässyt analysoinnissa vielä alkuun. (Onneksi on viime tinka.)
No niin, ja kaikki tämä vain selittääkseni, lähinnä kai itselleni, miksi myöhästyin tänään aamun joogatunnilta ja miksi todennäköisesti joudun taas huomenna kiirehtimään aamuiseen tapaamiseen ja sieltä luennoille. Ajantajuni on mennyt sekaisin vuodenajoista. Ja huomenna sataa lunta.
Tässä hymyillään laskettelureissulla ja on talvi vuonna 2006 tai 2007.
tiistai 3. marraskuuta 2009
Puhetta ennaltaehkäisyn puolesta
Ensi vuoden talousarvion ja vuosien 2010-2012 taloussuunnitelman käsittely valtuustossa lähenee ja siksipä olenkin puolustanut ennaltaehkäisyn asiaa viimeaikoina vähän kaikilla mahdollisilla foorumeilla. Aiheeseen liittyvä julkilausuma löytyykin jo täältä päiväkirjasta ja eilen pidin hyvin samansisältöisen puheenvuoron valtuustossa.
Eilisessä valtuustossa budjettiesitys oli ainoastaan informaatiotasolla, eli kokoukseen ei vielä liittynyt päätöksentekoa asiasta. Koska tarkoitus oli lähinnä esittää kysymyksiä kaupunginjohtajan esityksestä, rajasi puheenjohtaja puheenvuorojen pituuden kahteen minuuttiin. Kovinkaan syviä pohdintoja ei siinä kohtaa ollut siis mahdollista esittää, eikä niiden paikka kyseisessä kokouksessa varmasti olisi ollutkaan.
Mitään varsinaista puhetta en siis tällä kertaa ollut kirjoittanut, mutta esitin asiani muutaman ranskalaisen viivan tukemana. Toin esille tutut tärkeät pointtini koskien liikunta-, nuoriso- ja kulttuuritoimien budjettikehitystä:
Eilisessä valtuustossa budjettiesitys oli ainoastaan informaatiotasolla, eli kokoukseen ei vielä liittynyt päätöksentekoa asiasta. Koska tarkoitus oli lähinnä esittää kysymyksiä kaupunginjohtajan esityksestä, rajasi puheenjohtaja puheenvuorojen pituuden kahteen minuuttiin. Kovinkaan syviä pohdintoja ei siinä kohtaa ollut siis mahdollista esittää, eikä niiden paikka kyseisessä kokouksessa varmasti olisi ollutkaan.
Mitään varsinaista puhetta en siis tällä kertaa ollut kirjoittanut, mutta esitin asiani muutaman ranskalaisen viivan tukemana. Toin esille tutut tärkeät pointtini koskien liikunta-, nuoriso- ja kulttuuritoimien budjettikehitystä:
- Talouden tasapainottaminen vaatii kykä katsoa asioita pidemmällä näkökulmalla, eli kuluvan valtuustokauden yli.
- Tilanne on tällä hetkellä se, että sosiaali- ja terveysmenot muodostavat jo nyt yli puolet kokonaisbudjetista ja kasvun on arvioitu jatkuvan voimakkaana (arvion mukaan tätä menoa sote-menot muodostavat jopa 73% budjetista vuonna 2020!).
- Samaan aikaan pienten ennaltaehkäisevien hallintokuntien budjetit ovat saaneet tyytyä nollakasvuun, tai liikuntatoimen osalta jopa negatiiviseen kasvuun.
- Ryhmien välisessä sopimuksessa ja kaupungin toimintaa ohjaavissa hyvinvointiohjelmissa korostetut kauniit puheet ennaltaehkäisyn merkityksestä eivät siis näy missään. Pikemminkin päinvastoin: jo ennestään pienistä budjeteista ollaan nyt jälleen leikkaamassa.
- Vähintäänkin olisi kohtuullista, että ko. hallintokunnat saisivat itse päättää mistä annetut säästöt ovat löydettävissä sen sijaan, että leikkaukset ohjataan suoraan esim. avustustoimintaan.
- Liikunta-, nuoriso- ja kulttuuritoimien leikkaukset ovat kaupungin mittakaavassa pieniä summia. Kyse on kymmenistä-, tai sadoista tuhansista. Yhteensä puhutaan maksimissaan puolesta miljoonasta eurosta. (Varsin marginaalinen summa siihen nähden, että kaupunki joutuu jo nyt ottamaan kymmeniä miljoonia euroja lisää velkaa pelkästään ensi vuonna.)
- Kyseessä on siis pienet summat, jotka kuitenkin heikentävät ennaltaehkäiseviä palveluita merkittävästi. Sellaisia palveluita, jotka tuottaisivat moninkertaiset säästöt muutaman vuoden viiveellä!!
- Jos katsotaan edes vähän pidemmällä tähtäimellä, ei siis pitäisi säästää pienten hallintokuntien budjeteista. Kaupungille on edullisempaa suunnata resursseja niihin nyt, kuin maksaa leikkauksista aiheutuvia kustannuksia myöhemmin. (Kuten edelleen maksetaan 90-luvun laman vastaavista virheistä.)
- Pienten hallintokuntien budjetit ovat viimeisten vuosien aikana pitäneet aina ja niiden toiminta on jo nyt äärimmäisen kustannustehokasta. Ennaltaehkäisevistä toimista säästäminen ei ole sitä kauaskantoista talouden tasapainottamista, johon meidän pitäisi nyt yhdessä tähdätä.
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Nuoret komeetat
Tämän päivän Turun Sanomissa (TS 1.11) on koko sivun juttu nuorista kuntapäättäjistä. Hienoa, että alueemme nuoria luottamushenkilöitä nostetaan esille! Haastateltavina ovat nuorisolautakunnan pj., kokoomuksen Maija Niskala, sekä SDP:n V-S piirin järjestösihteeri Pasi Ahola. Neljä alle 30-vuotiasta Turun kaupunginvaltuutettua on mainuttu sivupalkissa: allekirjoittanut Saara-Sofia Sutela (kok), Katriina Kerttula (kok), Mikaela Sundqvist (vihr) ja Johannes Yrttiaho (vas).
Aivan mainossa jutussa tuodaan nuoria yhdistävinä asioina esille esimerkiksi huoli ympäristöasioista ja kyky katsoa päätöksiä pidemmällä tähtäimellä. Nämä asiat nousevatkin kaikkein selvimmin esille eri-ikäisten valtuutettujen näkemyseroissa. Nuori poliitikko saa joka paikassa tapella siitä, että päätöksenteossa uskallettaisiin katsoa edes vähän pidemmälle kuin kuluvalle vaalikaudelle! (Kuten itse saan jatkuvasti puolustella ennaltaehkäisyn tärkeyttä juurikin talouden tasapainottamisen välineenä tulevaisuudessa...huoh.) Juuri siksi nuoria tulisikin saada lisää mukaan päätöksentekoon! Kun ihmetellään, miksi yli 30 000 opiskelijan kaupungista valtuustoon valikoituu vain neljä alle kolmekymppistä, ei syytä oikein voi hakea mistään muualta kuin nuorten äänestysaktiivisuudesta. Valtuustoon pääsevät ne, jotka saavat taakseen suurimman luottamuksen äänestäjiltä.
Poliittiseen päätöksentekoon pääsee kuitenkin mukaan ylipäänsä aktiivisella toiminnalla. Usean jutussa mainitun nuoren kuntapäättäjän kohdalla valtuustopaikka ei auennut, mutta aktiivinen toiminta ja asioihin tarttuminen ovat avanneet ovia tärkeille paikoille. Ja juuri niinhän sen pitääkin mennä!
"Yhdenkään valtuustopuolueen kunnallisjärjestöä ei johda alle 30-vuotias", TS:n jutussa vielä mainitaan. Se pitää paikkansa, mutta sen verran tähän nyt lisäisin, että nuoret ovat kyllä ainakin Kokoomuksen Turun Aluejärjestön hallituksessa ihan mukavasti esillä. Vaikka järjestön puheenjohtajaa ei voida nuoreksi laskea niin varapuheenjohtajan kyllä jo voi: kuluvalla kaudella varapuheenjohtajana toimin nimittäin minä! Lisäkseni hallituksessa on vaikuttanut kolme alta kolmekymppistä ja nuorten määrä pysyy (osin mandaattipaikkojen ansiosta) samana myös syyskokouksessa valitun uuden hallituksen kokoonpanossa. Huomionarvoista voisi olla myös se, että Turun Kokoomuksen poliittinen sihteeri on 26-vuotias Joonas Kallio.
TS:n jutun toisessa puolessa toivotaan nuoria komeettoja maakunnan taivaalle ja heitellään nimiä Varsinais-Suomen vaalipiirin nuorista poliittisista lupauksista. Nuoria kyllä todellakin tarvittaisiin laskemaan alueemme kansanedustajien keski-ikää. Kymmenen alueemme nuorta vaikuttajaa koristaa jutun kuvitusta tähti pään takana, minä yhtenä komeettana keskellä. (Tiedoksi siltä varalta, että joku ei tunnistanut minua kuvasta tuimassa ilmeessä, hiukset tiukalla ponnarilla ja silmälasit päässä...:))
Kun Turun Sanomat kerran aloitti nimien heittelyn, niin ajattelin listata jutussa mainitut "kollegat" tähän, jos joku ei vaikka paperiversiota ole nähnyt (verkkoversiosta en juttua löytänyt). Listasin myös nykyiset luottamuspaikat, iät, sekä äänimäärät viime kunnallisvaaleissa sikäli kun tiedän, jutussa oli mainittu, tai oli kohtuullisen helposti löydettävissä.
KOKOOMUS
Saara-Sofia Sutela, 23v., Turku, kaupunginvaltuutettu, liikuntalautakunnan pj., Kokoomuksen Turun Aluejärjestö vpj., ääniä kunnallisvaaleissa 2008: 534
Katriina Kerttula, 24, Turku, valtuutettu, ymp.- ja kaavoituslautakunnan jäsen, ääniä: 331
Maija Niskala, 24, Turku, nuorisolautakunnan pj., 223
Tuomas Viljamaa, 24, Turku, V-S Kokoomusnuorten pj, 170
Matti Rantanen, Naantali, kaupunginhallituksen jäsen, 222
Annika Viitanen, 23, Salo, valtuutettu, 177
VIHREÄT
Mikaela Sundqvist, 26, Turku, valtuutettu, ymp.- ja kaavoitusltk jäsen, 335
Sini Terävä, 25, Turku, liikuntalautakunnan jäsen, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden toinen pj., 239
Ville-Veikko Mastomäki, 25, Turku, ymp.- ja kaavoitusltk jäsen, 244
Saara Ilvessalo, 20, Turku, Turun Vihreät nuoret pj., 200
Katja Sauvola, 27, Turku, TYY:n pääsihteeri, 190
Samuli Lintula, 29, Turku, kh:n varajäsen, 134
Aleksi Laine, 25, Turku, 144
Aapo Rantanen, 29, Turku, nuorisolautakunnan jäsen, 128
Emma Kolu, Turku, 86
SDP
Ahmed Al Chibib, 24, Turku, nuorisolautakunnan vpj., 200
Toni Eklund, 26, Turku, joukkoliikenneltk jäsen, 134
Pasi Ahola, 28, Turku, kh:n varajäsen, SDP:n V-S piirin järjestösihteeri, 76
Juuso Alatalo, Mynämäki, V-S Demarinuoret pj., 54
KESKUSTA
Matias Ollila, 26, Turku, V-S Keskustanuorten pj., maakuntahallituksen jäsen, 76
Annika Saarikko, 25, Turku (ei ehdolla kunnallisvaaleissa 2008)
VASEMMISTOLIITTO
Johannes Yrttiaho, 28, Turku, valtuutettu, opetusltk jäsen, tarkastusltk jäsen, 436
Li Andersson, 22, Turku, kulttuuriltk jäsen, 175
Elias Laitinen, Turku (ei ehdolla kunnallisvaaleissa 2008)
Terhi Vesterinen, Naantali, valtuutettu, 103
Sanna Lovén, Uusikaupunki, valtuutettu, 83
RKP
Anniina Pirttimaa, 25, Turku, kh:n varajäsen, 201
PS
Heikki Tamminen, 27, Salo, Perussuomalaiset Nuoret toiminnanjoht., V-S Perussuomalaiset nuoret pj., (ei ehdolla kunnallisvaaleissa 2008)
Lea Vainiotalo, Laitila, valtuutettu, 65
Pahoittelen jo etukäteen mahdollisia virheitä listauksen tiedoissa. Korjauksista tai lisäyksistä voi ilmoittaa esim. kommenttilaatikossa tai sähköpostilla saarasofia@saarasofia.fi.
EDIT. Varsinainen juttu löytyykin verkosta täällä.
Aivan mainossa jutussa tuodaan nuoria yhdistävinä asioina esille esimerkiksi huoli ympäristöasioista ja kyky katsoa päätöksiä pidemmällä tähtäimellä. Nämä asiat nousevatkin kaikkein selvimmin esille eri-ikäisten valtuutettujen näkemyseroissa. Nuori poliitikko saa joka paikassa tapella siitä, että päätöksenteossa uskallettaisiin katsoa edes vähän pidemmälle kuin kuluvalle vaalikaudelle! (Kuten itse saan jatkuvasti puolustella ennaltaehkäisyn tärkeyttä juurikin talouden tasapainottamisen välineenä tulevaisuudessa...huoh.) Juuri siksi nuoria tulisikin saada lisää mukaan päätöksentekoon! Kun ihmetellään, miksi yli 30 000 opiskelijan kaupungista valtuustoon valikoituu vain neljä alle kolmekymppistä, ei syytä oikein voi hakea mistään muualta kuin nuorten äänestysaktiivisuudesta. Valtuustoon pääsevät ne, jotka saavat taakseen suurimman luottamuksen äänestäjiltä.Poliittiseen päätöksentekoon pääsee kuitenkin mukaan ylipäänsä aktiivisella toiminnalla. Usean jutussa mainitun nuoren kuntapäättäjän kohdalla valtuustopaikka ei auennut, mutta aktiivinen toiminta ja asioihin tarttuminen ovat avanneet ovia tärkeille paikoille. Ja juuri niinhän sen pitääkin mennä!
"Yhdenkään valtuustopuolueen kunnallisjärjestöä ei johda alle 30-vuotias", TS:n jutussa vielä mainitaan. Se pitää paikkansa, mutta sen verran tähän nyt lisäisin, että nuoret ovat kyllä ainakin Kokoomuksen Turun Aluejärjestön hallituksessa ihan mukavasti esillä. Vaikka järjestön puheenjohtajaa ei voida nuoreksi laskea niin varapuheenjohtajan kyllä jo voi: kuluvalla kaudella varapuheenjohtajana toimin nimittäin minä! Lisäkseni hallituksessa on vaikuttanut kolme alta kolmekymppistä ja nuorten määrä pysyy (osin mandaattipaikkojen ansiosta) samana myös syyskokouksessa valitun uuden hallituksen kokoonpanossa. Huomionarvoista voisi olla myös se, että Turun Kokoomuksen poliittinen sihteeri on 26-vuotias Joonas Kallio.
TS:n jutun toisessa puolessa toivotaan nuoria komeettoja maakunnan taivaalle ja heitellään nimiä Varsinais-Suomen vaalipiirin nuorista poliittisista lupauksista. Nuoria kyllä todellakin tarvittaisiin laskemaan alueemme kansanedustajien keski-ikää. Kymmenen alueemme nuorta vaikuttajaa koristaa jutun kuvitusta tähti pään takana, minä yhtenä komeettana keskellä. (Tiedoksi siltä varalta, että joku ei tunnistanut minua kuvasta tuimassa ilmeessä, hiukset tiukalla ponnarilla ja silmälasit päässä...:))
Kun Turun Sanomat kerran aloitti nimien heittelyn, niin ajattelin listata jutussa mainitut "kollegat" tähän, jos joku ei vaikka paperiversiota ole nähnyt (verkkoversiosta en juttua löytänyt). Listasin myös nykyiset luottamuspaikat, iät, sekä äänimäärät viime kunnallisvaaleissa sikäli kun tiedän, jutussa oli mainittu, tai oli kohtuullisen helposti löydettävissä.
KOKOOMUS
Saara-Sofia Sutela, 23v., Turku, kaupunginvaltuutettu, liikuntalautakunnan pj., Kokoomuksen Turun Aluejärjestö vpj., ääniä kunnallisvaaleissa 2008: 534
Katriina Kerttula, 24, Turku, valtuutettu, ymp.- ja kaavoituslautakunnan jäsen, ääniä: 331
Maija Niskala, 24, Turku, nuorisolautakunnan pj., 223
Tuomas Viljamaa, 24, Turku, V-S Kokoomusnuorten pj, 170
Matti Rantanen, Naantali, kaupunginhallituksen jäsen, 222
Annika Viitanen, 23, Salo, valtuutettu, 177
VIHREÄT
Mikaela Sundqvist, 26, Turku, valtuutettu, ymp.- ja kaavoitusltk jäsen, 335
Sini Terävä, 25, Turku, liikuntalautakunnan jäsen, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden toinen pj., 239
Ville-Veikko Mastomäki, 25, Turku, ymp.- ja kaavoitusltk jäsen, 244
Saara Ilvessalo, 20, Turku, Turun Vihreät nuoret pj., 200
Katja Sauvola, 27, Turku, TYY:n pääsihteeri, 190
Samuli Lintula, 29, Turku, kh:n varajäsen, 134
Aleksi Laine, 25, Turku, 144
Aapo Rantanen, 29, Turku, nuorisolautakunnan jäsen, 128
Emma Kolu, Turku, 86
SDP
Ahmed Al Chibib, 24, Turku, nuorisolautakunnan vpj., 200
Toni Eklund, 26, Turku, joukkoliikenneltk jäsen, 134
Pasi Ahola, 28, Turku, kh:n varajäsen, SDP:n V-S piirin järjestösihteeri, 76
Juuso Alatalo, Mynämäki, V-S Demarinuoret pj., 54
KESKUSTA
Matias Ollila, 26, Turku, V-S Keskustanuorten pj., maakuntahallituksen jäsen, 76
Annika Saarikko, 25, Turku (ei ehdolla kunnallisvaaleissa 2008)
VASEMMISTOLIITTO
Johannes Yrttiaho, 28, Turku, valtuutettu, opetusltk jäsen, tarkastusltk jäsen, 436
Li Andersson, 22, Turku, kulttuuriltk jäsen, 175
Elias Laitinen, Turku (ei ehdolla kunnallisvaaleissa 2008)
Terhi Vesterinen, Naantali, valtuutettu, 103
Sanna Lovén, Uusikaupunki, valtuutettu, 83
RKP
Anniina Pirttimaa, 25, Turku, kh:n varajäsen, 201
PS
Heikki Tamminen, 27, Salo, Perussuomalaiset Nuoret toiminnanjoht., V-S Perussuomalaiset nuoret pj., (ei ehdolla kunnallisvaaleissa 2008)
Lea Vainiotalo, Laitila, valtuutettu, 65
Pahoittelen jo etukäteen mahdollisia virheitä listauksen tiedoissa. Korjauksista tai lisäyksistä voi ilmoittaa esim. kommenttilaatikossa tai sähköpostilla saarasofia@saarasofia.fi.
EDIT. Varsinainen juttu löytyykin verkosta täällä.
lauantai 31. lokakuuta 2009
KTA:n syyskokouksen julkilausuma
Torstaina kokoustettiin Kokoomuksen Turun Aluejärjestön syyskokouksen merkeissä. Puheenjohtajana jatkamaan valittiin Harry Nordqvist.
Alla kokouksen julkilausuma itselleni kovinkin läheisestä aiheesta.
Alla kokouksen julkilausuma itselleni kovinkin läheisestä aiheesta.
Kokoomuksen Turun AluejärjestöJulkilausuma sai pienesti näkyvyyttä ainakin tämän päivän Turun Sanomissa.
Syyskokous 29.10.2009 Julkilausuma
Ennaltaehkäisevällä hyvinvoinnilla taantuman torjuntaan
Kokoomuksen Turun Aluejärjestö katsoo, ettei ennaltaehkäiseviä palveluita tarjoavien pienten hallintokuntien budjetteja tulisi leikata. Talousarvioehdotuksen mukaiset säästöt ovat kokonaisuudessa niin pieniä, että talouden tasapainottamisen kannalta niiden merkitys on lähinnä marginaalinen. Sen sijaan säästöehdotukset heikentävät kaupunkilaisille tarjottavia ennaltaehkäiseviä palveluita huomattavasti. Erityisen huolestuttavana Kokoomuksen Turun Aluejärjestö pitää sitä, ettei nuoriso- liikunta ja kulttuurilautakunnille ole annettu mahdollisuutta etsiä annettuja säästöjä itse toiminnastaan, vaan leikkaukset on kohdistettu suoraan esimerkiksi avustustoimintaan. Pieniä hallintokuntia koskeva paras asiantuntemus löytyy niistä itsestään.
Siinä missä korjaavien terveys- ja sosiaalipalveluiden nettomenot ovat viime vuosien aikana kasvaneet voimakkaasti, ovat ennaltaehkäisevät pienemmät hallintokunnat joutuneet tyytymään nolla- tai jopa negatiiviseen budjettikehitykseen. Sosiaali- ja terveysmenojen jo nyt muodostaessa puolet Turun kokonaisbudjetista, ei kaupungilla ole enää varaa säästää ennaltaehkäisevistä toimista. Tämän suuntaisen huolestuttavan kehityksen katkaiseminen vaatii Kokoomuksen Turun Aluejärjestön mielestä ennaltaehkäisyn huomioon ottamista ohjelmakirjausten lisäksi myös talousarviossa.
Sekä valtuustoryhmien välisessä sopimuksessa, että Turun kaupungin strategisissa hyvinvointi-ohjelmissa korostetaan ennaltaehkäisevän työn merkitystä. Etenkin lasten ja nuorten elämäntavan passivoituminen ja harrastamattomuus luetaan laajalti hyvinvoinnin kriittisiksi uhkatekijöiksi. Tästä huolimatta tuore talousarvioehdotus ei tue lainkaan ennaltaehkäisevää toimintaa, kauniit puheet ennaltaehkäisevän toiminnan lisäämisestä uhkaavat jäädä pelkiksi korulauseiksi.
Ehdotetut leikkaukset merkitsisivät ennaltaehkäisevien palveluiden heikkenemistä. Kokoomuksen Turun Aluejärjestön mielestä kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntatoimien jo nyt erittäin kustannustehokkaasta toiminnasta säästäminen ei ole sitä kauaskantoista talouden tasapainottamista, johon kaupungin pitäisi nyt tähdätä. Pitkällä aikavälillä kaupungille on huomattavasti edullisempaa suunnata resursseja ennaltaehkäisevään toimintaan nyt, kuin maksaa pienten hallintokuntien leikkauksista aiheutuvia moninkertaisia kustannuksia tulevaisuudessa. Nuorisotyöhön, kulttuuriin ja liikuntaan satsatut resurssit näkyvät tulevaisuudessa moninkertaisina säästöinä terveys- ja sosiaalipalveluissa.
torstai 22. lokakuuta 2009
Juttu Turkulaisessa
Uusimmasta paikallislehti Turkulaisesta (21.10.2009) löytyy pieni haastattelujuttu otsikolla "Sutela puskee palloiluhallia liikkeelle".
Sähköiseen versioon pääsee tutustumaan täällä (nettiversiossa samaisen jutun otsikko onkin näköjään "Sutelalla riittää energiaa lenkkipolulle ja luottamustoimiin". )
PS. Tiistain ja keskiviikon Turun Sanomien urheilusivuilta löytyy kommenttini koskien liikuntalautakunnassa ajankohtaisia asioita, mm. FC TPS:n anomusta pelata Paavo Nurmen stadionilla. Ei taida löytyä verkkoversiosta.
Sähköiseen versioon pääsee tutustumaan täällä (nettiversiossa samaisen jutun otsikko onkin näköjään "Sutelalla riittää energiaa lenkkipolulle ja luottamustoimiin". )
PS. Tiistain ja keskiviikon Turun Sanomien urheilusivuilta löytyy kommenttini koskien liikuntalautakunnassa ajankohtaisia asioita, mm. FC TPS:n anomusta pelata Paavo Nurmen stadionilla. Ei taida löytyä verkkoversiosta.
maanantai 19. lokakuuta 2009
Nostalgiaa
Heh, ystäväni nimitti osuvasti tenttiviikkoa "koti kuntoon-viikoksi". Luku-urakan keskellä tulee näet helposti keksittyä kaikkea muuta pakottavaa tekemistä, jotka on vain hoidettava ennen kuin kirjavuoreen voi todenteolla tarttua...
Niinpä minäkin olen tänään viettänyt tenttiviikon ensimmäistä päivää käymällä läpi kaiken maailman paperipinoja. Arkistoja paisuttavat totaalisen järjettömät määrät esityslistoja, pöytäkirjoja ja liitteitä, muutenkin suurin osa on silkkaa turhaan säilytettyä roskaa, mutta löytyipäs historiani uumenista muutama helmikin.
Muun muassa sekä yläasteen, että lukion kronikat. Ah, teini-ikää...Näin kuvasivat ystäväni minua yläasteaikana:
Joitakin piirteitä tuntuu säilyneen lukioaikaiseen kuvaukseen. Silloin ystäväni kuvasivat minua seuraavasti:
Yläasteen kronikkaa kuvittanut otos ei löytynyt sähköisenä versiona, mutta tämä lukiokronikan vappuposeeraus sen sijaan löytyi.
PS.
Väärinkäsitysten välttämiseks muutamia jälkikommenttejani:
- Poika nimeltä Klaus ja suomenruotsalainen jääkiekkoilija ovat molemmat oikein mainioita tyyppejä, joskaan "tohinat" eivät kantaneet tähän päivään asti.
- 500 euron puhelinlasku on tainnut olla ylilyönti tai vähintäänkin jonkin sortin erityistapaus... Huimien puhelinlaskujen maksamiseen sain itse osallistua, viikkorahaa ansaittiin kotitöillä.
- Henkilökohtaisesti olen kohtalaisen vakuuttunut, että ensimmäistä autoani "Upia" vaivasi huono karma. Siksi haluankin tässä yhteydessä huomauttaa, ettei uusi versio "Hugi" ole kertaakaan seikkaillut pusikoissa tai korjaamolla! (Punapukuinen täti on tosin sitäkin joskus muistanut.)
- Tekstien kirjoittajat ovat huipputyyppejä ja edelleen erittäin läheisiä ystäviäni.
Niinpä minäkin olen tänään viettänyt tenttiviikon ensimmäistä päivää käymällä läpi kaiken maailman paperipinoja. Arkistoja paisuttavat totaalisen järjettömät määrät esityslistoja, pöytäkirjoja ja liitteitä, muutenkin suurin osa on silkkaa turhaan säilytettyä roskaa, mutta löytyipäs historiani uumenista muutama helmikin.
Muun muassa sekä yläasteen, että lukion kronikat. Ah, teini-ikää...Näin kuvasivat ystäväni minua yläasteaikana:
9E:n KRONIKKA (1999-2002)
SAARA-SOFIA MARIA SUTELA
(Saaruski, Sophie, Saaruliini, Sutela, Suski, Haara)
Saara on luokkamme oikea hymytyttö ja sydäntenvalloittaja!! :) Saaralla on kotona koira nimeltä Sani ja puhelimen päässä poika nimeltä Klaus. Niin se vain on... Saara ei enää kuulu sinkkujen klubiin. :( Luokallamme Saara tunnetaan erittäin avoimesta luonteesta, sekä siitä, että Saaralla on isot... SILMÄT! ;) Saara toimi myös koko 9-luokan oppilaskuntamme puheenjohtajana!
Saaralla on paljon tarttuvia lausahduksia, kuten esimerkiksi hyvin usein kuultu tokaisu, erityisesti omalle pikkuveljelleen Nikelle: "Onpas sulla pornot housut tänään!" (Nikellä verskat jalassa) tai "voisiksä pliiiiiiis mulkata viäl VÄHÄ enemmä??!!" Näin sanoi Saara Italiassa eräälle miehelle, jota hän luuli paikalliseksi ja mies tokaisikin takaisin selvällä suomen kielellä: "Ai, täällä on muitakin suomalaisia...".
Saaralla riittää harrastuksia!! On joukkuevoimistelua, showtanssia, aerobiciä (jota hän myös vetää), pianon soittoa, äitinsä Minnan kanssa juoksemista ympäri hirvensaloa klo 7.00 aamulla ym. ym. Saara harrastaa aina!! Kaikkien kiireidensä ohella ehtii Saara myös nostamaan isänsä Sepon verenpainetta huuuuuuuuimilla puhelinlaskuilla (n.500 egee /kk).
Oletkos muuten koskaan ollut Saaran kanssa ostoksilla? Jos olet, se olikin sitten viimeinen kerta! :) Saara on vaatteiden & kenkien suhteen maailman nirsoin ihminen!!!!! Täydellisissäkin kengissä tai vaatteissa on aina joku vika... Ehkäpä juuri siksi Saaran kengät ovatkin aina sellaisia, joissa ei ole ollenkaan kantapäitä. Tällöin on aina yksi alue vähemmän, jossa voisi olla jotain vikaa. :) Muutenkin Saaran kanssa kaupungilla käyminen on mahdotonta! Siinä tuntee itsensä ihan kakkakärpäseksi, kun Saaran kännykkä soi KOKO ajan ja joka toinen ihminen moikkaa.:)
Ei ihme että kännykkä pirisee, sillä Saara on TODELLAKIN tuntemisen arvoinen tyyppi!! Uskomattoman hauskaa & ihanaa seuraa!!
Joitakin piirteitä tuntuu säilyneen lukioaikaiseen kuvaukseen. Silloin ystäväni kuvasivat minua seuraavasti:
Kronikka
Luostarivuoren Lukio
2005
D02
Saara-Sofia Sutela
Saaran elämässä tapahtuu aina. Useimmiten Saaran kännykän raivostuttava kilinkolin-soittoääni hiljenee vasta akun loputtua. On mahdotonta käsittää, miten Saara kykenee elämään kiireistä aikatauluaan sekoamatta. Hänen aikaansa vievät niin pikkutyttöjen valmennus, järjestötoiminta SVoLissa kuin lukuisat harrastuksetkin, joita oman voimistelu-uran jälkeen ja aikana on kertynyt (piano, laulu, Motivus-jumpat, laskettelu, tanssi, golf, purjehdus...) Lisäksi Saara harrastaa koulunkäyntiä, juoksee maratoneja, järjestää joulujuhlia ja muita tilaisuuksia. Saaran organisointikyvyt ja sosiaaliset taidot saavatkin ihailua osakseen, eivätkä suotta. Juttu lentää lunkisti niin johtoportaan herrojen kuin pienten voimistelijan alkujenkin kanssa.
Ajokortin saannin jälkeen Saara on ahkertasti käyttänyt pientä harmaata Upiaan, jolla hän päivittäin karauttaa vakio-"sakko"-paikalleen. Tämä ilmeisesti ärsyttää joitakuita ja Saara saikin tuulilasiinsa "ystävällisen" kehotuksen opetella parkkeeraamaan. (Punapukuinen tätikin on Saaraa muistanut muutamaan otteeseen.) Lisäksi Upi on tähänastisen elämänsä aikana seikkaillut pensaissa ja vieraillut korjaamolla (muutenkin kuin talvirenkaiden vaihdossa...)
Farkkuostokset Saaran kanssa ovat hommaa, johon täytyy varata aikaa ja kärsivällisyyttä. Oikeat farkut saattavat olla ne ensimmäiset joita koitetaan tai ne miljoonannet, mutta joka kauppa kolutaan ja aivan täydellisiä housuja harvemmin löytyy...
Teinivuosina tämä yläasteen oppilaskunnan puheenjohtaja oli villi ja hänet muistetaan bileistä, jonne huhun mukaan eksyi usein suuri joukko tuntemattomia vieraita. Nykyään tämä "ihan OK kissa" on rauhoittunut huomattavasti, sillä hänellä on jo pidempään ollut tohinaa erään suomenruotsalaisen jääkiekkoilijan kanssa. (Eikä bileissäkään enää kovin usein ole montaa tuntematonta naamaa.) Miespuolisia ihailijoita Saara kerää myös purjehduspiireissä, syynä ei tosin niinkään ole Saaran vailla vertaa olevat purjehdustaidot vaan perheen suuri ja hieno purjevene.
Saara on jo pitkään aikaa ollut varma tulevaisuudensuunnitelmistaan ja kauppakorkean pääsykoekirjat on jo ostettu. Toivottavasti hän kuitenkin selailee niitä hieman ahkerammin kuin lukiokirjojaan. Loppuun voisi vielä lisätä kommentin Saaran piilevästä blondiudesta, sillä ei ihan joka tyttö kävele Henkalla päin peiliä =).
Yläasteen kronikkaa kuvittanut otos ei löytynyt sähköisenä versiona, mutta tämä lukiokronikan vappuposeeraus sen sijaan löytyi.
PS.
Väärinkäsitysten välttämiseks muutamia jälkikommenttejani:
- Poika nimeltä Klaus ja suomenruotsalainen jääkiekkoilija ovat molemmat oikein mainioita tyyppejä, joskaan "tohinat" eivät kantaneet tähän päivään asti.
- 500 euron puhelinlasku on tainnut olla ylilyönti tai vähintäänkin jonkin sortin erityistapaus... Huimien puhelinlaskujen maksamiseen sain itse osallistua, viikkorahaa ansaittiin kotitöillä.
- Henkilökohtaisesti olen kohtalaisen vakuuttunut, että ensimmäistä autoani "Upia" vaivasi huono karma. Siksi haluankin tässä yhteydessä huomauttaa, ettei uusi versio "Hugi" ole kertaakaan seikkaillut pusikoissa tai korjaamolla! (Punapukuinen täti on tosin sitäkin joskus muistanut.)
- Tekstien kirjoittajat ovat huipputyyppejä ja edelleen erittäin läheisiä ystäviäni.
lauantai 17. lokakuuta 2009
Menneille sukupolville
Pidin tänään puheen Kokoomuksen Naisten Liiton edustajakokouksen juhlallisissa avajaisissa. Nämä puheet menneille sukupolville ovat perinteisesti ponnekkaan isänmaallisia. Tässä omani.
Puhe menneille sukupolville, Saara-Sofia Sutela
Kokoomuksen Naisten Liitto
Edustajakokous, 90-vuotisjuhlat
17.10.2009 Naantalin kylpylä
Arvoisa kokousväki, arvoisa juhlaväki,
hyvät naiset,
Antiikin Roomassa sanottiin historian olevan silmien edessä, mutta tulevaisuuden selän takana. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että voimme ymmärtää tulevaisuutta ainaostaan menneiden sukupolvien kautta. Minä olen, koska minulla on historia. Siksi on paljon kiitettävää.
Mitä ovat ne menneet sukupolvet, jotka ovat muokanneet minun historiaani? Ketkä ovat sen suvun ja perinnön takana, josta saan olla kiitollinen?
Isäni iso-isä haki vuosisadan alussa oppeja maailmalta, Amerikasta asti. Palasi rakentamaan Suomea, viljelemään maata ja kasvattamaan perhettään, jälkikasvuaan. Toimi myös suojeluskunta-aktiivina. Hänen poikansa, isäni isä, palveli isänmaatamme talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa. Taistelu vammautti hänet loppuiäkseen. Äitini isoäiti menetti sotien aikana veljensä, isänsä ja kaksi tytärtään. Läpi surun auttoi usko, joka antoi voimia kasvattaa ne lapset joita keuhkokuume tai joki eivät vieneet mennessään. Hoidettiin karjaa, kasvatettiin viljaa. Äitini äiti toimi kampaaja-alan yrittäjänä. Aloitti tyhjästä, teki pitkän uran, työllisti samalla muitakin. Kasvatti lapset, hoiti kodin.
Ja omat vanhempani. Isäni, joka teki pitkän uran, toimi kansainvälisesti ja sai olla mukana nostamassa Suomen tärkeintä vientityritystä loistoonsa. Äitini, joka valmistui useammalla tutkinnolla. Kirjoitti gradun samalla kun kasvatti kaksi lasta. Hän jaksaa työssään erityisopettajana edelleen kantaa huolta niistä lapsista, joille on annettu vähemmän.
Näitä äitejä, isejä ja isovanhempia on Suomessa satoja, tuhansia. Miljoonia. Jokainen heistä on tehnyt oman osuutensa, tehnyt parhaansa omalla sarallaan, niiden mahdollisuuksien puitteissa, jotka jokaiselle yhdessä tai erikseen on annettu. Heistä jokainen on rakentanut sitä maata, jolle me nyt rakennamme omaa tulevaisuuttamme. Eikä menneiden sukupolvien roolia sille tulevaisuudelle voi nuori sukupolvi arvottaa. Olen kiitollinen isoisäni ansioista rintamalla, kuten olen kiitollinen hänen panostuksistaan työelämässä ja isänä. Olen ylpeä isoäitini työstä pikku-lottana, kuten olen kiitollinen hänen tavastaan muistaa lapsenlapsiaan villasukilla jouluisin. Olen ylpeä äidistäni, joka opiskeli ja teki kolmea työtä yhtäaikaa, kuten olen kiitollinen siitä, miten hän on lapsuudenkotiimme luonut lämpöä ja tunnelmaa.
Työn arvokkuutta ei voi verrata: onko merkityksellisempää varakkuutta ja hyvinvointia kasvattava liike-elämä, vaiko sen sijaan työ jota tehdään niiden eteen, joille elämä ei anna parhaita eväitä? Tärkeintä onkin mahdollisuuksien tasa-arvo: oikeus kasvaa, kouluttautua, tehdä töitä ja hoivata. Näiden asioiden eteen Kokoomusnaisetkin ovat toimintansa pohjanneet aina vuodesta 1919 asti.
90-vuoden aikana Suomi on muuttunut, menneiden polvien teot ovat maatamme muokanneet. Vuosikymmeniä leimaavat nousut ja laskut, ilot ja surut, ahdinko ja vapauden tunne. Korkeimman siunauksen alla on eri aikoina saatu kiitää eri asioista.
20-luvulla oltiin iloisia ja vallattomia, riemuittiin itsenäisyydestä ja vapaudesta. Aikakausi oli modernismin ja uuden alun.
30-luvulla kärsittiin suuri lama. Oli syytä kiittää ponnistuksista, joiden voimalla taisteltiin yli pulavuosien.
40-50-luku olivat jälleenrakentamisen aikaa. Kiitettiin jälleen sotien loppumisesta. Suomen kansa yhtenäistyi. Kiitettiin sotakorvausten päättymisestä. Järjestettiin olympialaiset.
60-luvulta alkoi rakennemuutos kohti hyvinvointivaltion aikaa. Silloin kiitettiin vaurastumisesta ja kehittymisestä. Maailmalla alkoi myös tasa-arvon aalto.
70-luvulla kansa kiitti kansainvälistymisestä ja vientoteollisuuden ponnistuksista. Silloin tulivat muotiin myös korkeat korkokengät.
80-luvulla maailmalla elettiin kylmän sodan viimeistä vuosikymmentä. Suomessa kiitettiin nousukaudesta, hyvinvoinnista ja elektroniikan kehityksestä.
90-luvulla kiitettiin selviytymisestä pankkikriisistä ja lamasta. Liityttiin Euroopan Unioniin. On myös syytä kiittää Internetistä ja Nokiasta.
Nyt 2000 luvulla Euroopan unionin laajeminen ja integraation ovat jatkuneet. Ja vaikka yhä edelleen perheiden naiset ovat maassamme niitä, jotka kantavat suurimman vastuun lasten- ja kodinhoidosta, kiitetään myös siitä, miten tasa-arvo on maassamme kehittynyt.
Kaikesta tästä minä kiitän menneitä sukupolvia. Olen kiitollinen ja ylpeä vapaasta, itsenäisestä Suomesta. Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisat menneet sukupolvet kaikilta vuosikymmeniltä, teitä haluan nöyrimmiten kiittää.
Kiitos siitä pohjasta, jonka te olette minun sukupolvelleni rakentaneet. Kiitos myös siitä ajatusmaailmasta, jonka olen teiltä perinyt ja jota itse nyt vien eteenpäin. Saan toimia yhteisten arvojemme pohjalta: vapauden, vastuun ja demogratian.
Ja haluan sanoa menneille sukupolville: älkää huoliko. Me uusi sukupolvi, mekin teemme kyllä oman osamme. Jatkamme teidän työtänne, kehitämme maata ja maailmaa teidän perintönne pohjalta. Emme ehkä tee asioita samalla tavalla, teemme uudella tavalla, teemme virheitä ja kehitymme. Me teemme osamme ja teemme sen niin hyvin kuin pystymme. Koska kunnioitamme historiaa, joka antaa meille mahdollisuuksien maailman. Toivottavasti tulevat sukupolvet voivat kiittää meitä siitä, että olemme tehneet siitä paremman.
Eurooppalainen yhteinäisyys rakentuu arvoille, jotka nekin periytyvät aina antiikin Roomasta asti: koti, uskonto, isänmaa. Minä tiedän nyt, kuka minä olen. Olen suomalainen. Olen suomalainen nainen, olen kokoomuslainen. Ja minä kiitän menneitä sukupolvia.
Lähetämme tämän seppeleen sankarivainajien muistomerkille Naantalin kirkkomaalle.
Häpeä, rosvo!
Tänään kävin valmennettavieni kanssa seuramme toimistolla ja salissa. Vastassa oli melko lohduton näky. Aikaisemmin päivällä jo kuulin, että kiinteistöön oli murtauduttu, sorkkaraudalla väkivaltaisesti. Perinteisesti siis.
Mitään ei oltu viety, sillä kyseisessä huoneistossa ei ole mitään viemisen arvoista. Turun Riento ry on yleishyödyllinen urheiluseura, jonka kerhotilassa ei säilytetä mitään arvokasta. Käteistä rahaliikennettä ei ole nimeksikään, eikä tiloissa ole edes tietokonetta. Jonkin kaapin perukoilta löytynyt ikivanha videokamera ei ollut voroille kelvannut.
Vaikka mitään ei oltu viety, oltiin paikka sotkettu melkoiseen kuntoon. Jokainen kaappi oli avattu, vähemmän tai enemmän väkivaltaisesti, ja kaikki sisältö levitetty pitkin lattioita. Keittiössä kuulemma roskapussien sisällötkin levitetty tasoille.
Mitä luuli murtautuja löytävänsä sellaisen kaapin perältä, joka ihan selvästi sisälsi vain ja ainoastaan valmennusohjelmia siististi mapeissaan, kilpailumusiikkeja ja lasten cd-levyjä, vanhoja esiintymisasuja? Ei niin yhtään mitään. Emme ole piilottaneet kisameikkipussukoiden sisälle rahakääröjä, turhaan kaadoitte sisällön pukuhuoneen penkeille.
Taas menee siis ovet vaihtoon, ties monettako kertaa. Ei taida auttaa kuin asentaa hälytysjärjestelmä. Kaikki eivät ilmeisesti vieläkään tunne suomalaisen seuratyön rakennetta. Sen arvo kun ei todellakaan perustu millekään, mikä olisi rahaksi muutettavissa. Vapaaehtoiset seuraihmisemme joutuvat siivoushommiin, vaikka tärkeämpääkin tekemistä olisi.
Mitään ei oltu viety, sillä kyseisessä huoneistossa ei ole mitään viemisen arvoista. Turun Riento ry on yleishyödyllinen urheiluseura, jonka kerhotilassa ei säilytetä mitään arvokasta. Käteistä rahaliikennettä ei ole nimeksikään, eikä tiloissa ole edes tietokonetta. Jonkin kaapin perukoilta löytynyt ikivanha videokamera ei ollut voroille kelvannut.
Vaikka mitään ei oltu viety, oltiin paikka sotkettu melkoiseen kuntoon. Jokainen kaappi oli avattu, vähemmän tai enemmän väkivaltaisesti, ja kaikki sisältö levitetty pitkin lattioita. Keittiössä kuulemma roskapussien sisällötkin levitetty tasoille.
Mitä luuli murtautuja löytävänsä sellaisen kaapin perältä, joka ihan selvästi sisälsi vain ja ainoastaan valmennusohjelmia siististi mapeissaan, kilpailumusiikkeja ja lasten cd-levyjä, vanhoja esiintymisasuja? Ei niin yhtään mitään. Emme ole piilottaneet kisameikkipussukoiden sisälle rahakääröjä, turhaan kaadoitte sisällön pukuhuoneen penkeille.
Taas menee siis ovet vaihtoon, ties monettako kertaa. Ei taida auttaa kuin asentaa hälytysjärjestelmä. Kaikki eivät ilmeisesti vieläkään tunne suomalaisen seuratyön rakennetta. Sen arvo kun ei todellakaan perustu millekään, mikä olisi rahaksi muutettavissa. Vapaaehtoiset seuraihmisemme joutuvat siivoushommiin, vaikka tärkeämpääkin tekemistä olisi.
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
Tyhjä sivu
Deadlinen lähestyessä ei olisi aikaa potea kirjoittamisen tuskaa, mutta niinhän se aina menee. Asioita lykkää viime hetkeen eikä mitään saisi tehtyä ellei olisi viime tinkaa. Sitten sitä tuijotetaan tyhjällä sivulla vilkkuvaa kursoria kunnes ensimmäiset sanat pakonomaisesti ilmestyvät ruudulle. Loppu onkin jo onneksi helpompaa.
Tyhjää sivua tulee tuijoteltua nyt vähän väliä. Gradun sivuilla on jo jonkin verran tekstiä siellä täällä, mutta paljon on tyhjää vielä täytettävänä. Koska nyt eletään lukukauden puoliväliä ja periodi vaihtuu, on kohdalla useampi muukin kirjoitustyö. Ryhmätyö sinne, oppimispäiväkirja tänne, raportti tuonne ja päälle pari esseetä. Yksikin yö tuli kirjoitettua kaksi mokomaa. Luottamustoimet tuovat lisäksi omat kirjoitustyönsä: puhe, lausunto, kolumni... tai sitten ihan esityslista, pöytäkirja, sääntömuutos, toimintasuunnitelma. Näitähän riittää. Ja voi sitä paperin määrää! Onneksi valtuuston luokattoman suuret kokousnivaskat liitteineen on mahdollista saada myös sähköisenä versiona. (Aikaisemmin ongelman tässä aiheuttivat levitettävät kaavakartat - niitä ei ole mahdollista tihrustaa netistä. Nyt olen toivonut, että homma onnistuisi niin, että kotiin kannettaisiin vain sellaiset isot materiaalit, joita ei ole mahdollista saada sähköisenä - muut voin katsoa netistä.)
Muutama sana siitä gradusta. Aihe on laajuudessaan monikansallisten yritysten yhteiskuntavastuu (CSR in MNCs). Tutkin sitä, miten suuret kuluttajatuotemarkkinoilla toimivat pörssiyritykset viestivät yhteiskuntavastuustaan Internetissä. Tutkimukseen kuuluu caseyritysten CSR-sivustojen dokumenttianalyysi koodaamalla, sekä muutama syventävä asiantuntijahaastattelu. Koossa on tällä hetkellä suurin osa teoreettisesta viitekehyksestä (=tausta tutkimukselle), sekä metodologiakappale (=miten aion tutkimuksen suorittaa) noin suurin piirtein. Varsinainen analyysityö on siis vielä käytännössä ns. aloittamista vaille valmis, joskin alustavia koodauksia olen jo ehtinyt pohtimaan. Valmista pitäisi olla viimeistään alkukeväästä.
Kirjallisuuden Nobel-palkintoja aikaisemmin jakanut Horace Engdahl on todennut kirjoittamisen tuskasta viisaasti:
Ehkä se vähän motivoi.
Ja muutenkin, lopussa kiitos seisoo, kuten sanotaan.Vähän sama juttu kuin siivouksessa.
Tyhjää sivua tulee tuijoteltua nyt vähän väliä. Gradun sivuilla on jo jonkin verran tekstiä siellä täällä, mutta paljon on tyhjää vielä täytettävänä. Koska nyt eletään lukukauden puoliväliä ja periodi vaihtuu, on kohdalla useampi muukin kirjoitustyö. Ryhmätyö sinne, oppimispäiväkirja tänne, raportti tuonne ja päälle pari esseetä. Yksikin yö tuli kirjoitettua kaksi mokomaa. Luottamustoimet tuovat lisäksi omat kirjoitustyönsä: puhe, lausunto, kolumni... tai sitten ihan esityslista, pöytäkirja, sääntömuutos, toimintasuunnitelma. Näitähän riittää. Ja voi sitä paperin määrää! Onneksi valtuuston luokattoman suuret kokousnivaskat liitteineen on mahdollista saada myös sähköisenä versiona. (Aikaisemmin ongelman tässä aiheuttivat levitettävät kaavakartat - niitä ei ole mahdollista tihrustaa netistä. Nyt olen toivonut, että homma onnistuisi niin, että kotiin kannettaisiin vain sellaiset isot materiaalit, joita ei ole mahdollista saada sähköisenä - muut voin katsoa netistä.)
Muutama sana siitä gradusta. Aihe on laajuudessaan monikansallisten yritysten yhteiskuntavastuu (CSR in MNCs). Tutkin sitä, miten suuret kuluttajatuotemarkkinoilla toimivat pörssiyritykset viestivät yhteiskuntavastuustaan Internetissä. Tutkimukseen kuuluu caseyritysten CSR-sivustojen dokumenttianalyysi koodaamalla, sekä muutama syventävä asiantuntijahaastattelu. Koossa on tällä hetkellä suurin osa teoreettisesta viitekehyksestä (=tausta tutkimukselle), sekä metodologiakappale (=miten aion tutkimuksen suorittaa) noin suurin piirtein. Varsinainen analyysityö on siis vielä käytännössä ns. aloittamista vaille valmis, joskin alustavia koodauksia olen jo ehtinyt pohtimaan. Valmista pitäisi olla viimeistään alkukeväästä.
Kirjallisuuden Nobel-palkintoja aikaisemmin jakanut Horace Engdahl on todennut kirjoittamisen tuskasta viisaasti:
"Mutta yksi vastaus kirjoittajalla on oltava.
Jokainen hänen kirjoittamansa sana on matkalla kohti sinää, joka täydentää kirjoitettua ja tekee sen mielekkääksi."
Ehkä se vähän motivoi.
Ja muutenkin, lopussa kiitos seisoo, kuten sanotaan.Vähän sama juttu kuin siivouksessa.
tiistai 29. syyskuuta 2009
Let's talk money
Tällä hetkellä kunnallispolitiikkassa keskitytään pääasiassa ohjelmatyöskentelyyn (eli Turun strategiaan, joka nykyään siis koostuu erilaisista ohjelmista), sekä ensi vuoden talousarvioon. Kun taloustietoa ja budjetteihin liittyviä mielipiteitä tulee nyt vähän joka suunnasta, ajattelin koota omia ajatuksiani tänne.
Aloitetaan perusteista. Kuntien talousnäkymät ovat heikkoja siitä yksinkertaisesta syystä, että tulot ovat romahtaneet samanaikaisesti kun menot ovat voimakkaasti kasvaneet. Sekä taantumaan, että väestön ikääntymisestä aiheutuvaan kustannusten kasvuun on ympäri maan varauduttu huonosti.
Näihin seikkoihin on nyt pohdittu ratkaisuja valtakunnan tasolla, esimerkiksi valtionosuusuudistuksen kautta valtionosuuksia nostamalla. Myös yhteisöveron kuntaosuutta nostetaan ja kiinteistöveron vähimmäis- ja enimmäisrajojen kautta kuntien verotulot on tarkoitus saada nousuun ensi vuonna. Yhtälailla työnantajan eläkemaksun poistumisen kautta pyritään vahvistamaan kuntataloutta. Ja mainitaan nyt vielä se PARAS-hanke.
Näillä toimilla ei kuitenkaan vielä kuntataloutta pelasteta. Valtuutetut ovat jo useaan eri otteeseen saaneet nähdä taloustotuuksia talousjohtaja Mäkisen kalvoesityksistä. Tiesittekö, että Turun kokonaismenot ovat yli miljardin? Entä, että siitä miljardista sosiaali- ja terveysmenoja on puolet? Eikä siinä vielä todellakaan kaikki. Mäkisen antaman arvion mukaan sote-menot kasvavat nykymenolla vuoteen 2020 mennessä jopa 73 prosenttiin. Viivan alle on heitetty arvioita miinus sadasta miljoonasta eurosta vuodessa. Sata miljoonaa euroa alijäämää. Vuodessa.
Maalaisjärjelläkin ajateltuna ratkaisuvaihtoehtoja on aika vähän: resurssien lisääminen, palveluiden karsiminen tai tuottavuuden kasvattaminen. Kaikkia niistä varmasti tarvitaan. Oltiinpa kunnallisveronkorotuksesta sitten mitä mieltä tahansa, on ihan selvää ettei ahdingosta selvitä ilman konkreettisia ja loppuun asti vietyjä rakennemuutoksia. Niistä pitää nyt päästä yhteisymmärrykseen.
Lautakunnat ovat jo tehneet omat päätöksensä koskien vuoden 2010 talousarviota ja tulevien vuosien taloussuunnitelmaa. Mediassakin on nyt keskusteltu siitä, miten useampikin lautakunta on päätynyt talousarviossaan ylittämään annetun ohjeluvun. Peruspalvelulautakunnan talousarvioesitys ylittää annetun raamin yli 40 miljoonalla eurolla. Liikuntalautakunta sen sijaan päätyi, omasta ehdotuksestani, esittämään 160 000 euron ylitystä ohjelukuun. Kerron miksi. (Perustelujeni avainsanat kursiivilla. ;))
Ensinnäkin, on hyvä huomata että liikuntatoimi on jo vuosia ollut mallioppilas taloudenhoidossa: hallintokunta on kautta linjan pysynyt annetuissa raameissa. Hyvästä ja pitkäjänteisestä taloudenpidosta ei kuitenkaan ole ollut tapana palkita - pikemminkin päinvastoin. Järjestelmä ei ole varsinaisesti kannustanut säästeliäisyyteen.
Liikuntatoimen budjetti on melko pieni osa kaupungin kokonaisbudjetista. Toimintakulut ovat noin 17 miljoonaa euroa vuodessa, vertailun vuoksi mainittakoon suurimman hallintokunnan eli peruspalvelulautakunnan vastaavan olevan muistaakseni yli 525 miljoonaa euroa. Liikuntatoimen toimintakuluja nostavat ensi vuonna siitä itsestään riippumattomat seikat. Valtuuston päätöksellä nk. seniorikortin ikärajaa lasketaan 70 vuodesta 65 vuoteen. Muutos tulee maksamaan liikuntatoimelle noin 100 000 euroa vuodessa. Toinen toimintakuluja lisäävä asia on ehdotettu sisäisten vuokrien korotus. Korotustarpeeksi on nyt koko kaupungin osalta arvioitu 3% ja se tullaan perimään hallintokunnilta täysimääräisesti. Vaikutus on erityisen merkittävä liikuntatoimelle, jonka talousarviosta vuokrien osuus on jopa 40 prosenttia! Näitä korotuksia ei olla kompensoimassa, joten valitettavasti voimme joutua tilanteeseen, jossa palveluita on pakko supistaa.
Yhtä kaikki, yksi suurimmista syistä, joiden johdosta päädyin ehdottamaan ohjeluvun ylittämistä tulee tässä: Sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen hallintokuntien nettomenojen muutosta vertailtaesssa liikuntalautakunnan budjettikehitys näyttäytyy kaikessa surkeudessaan. Kun menojen prosentuaalista muutosta vudoesta 1997 vuoteen 2008 kuvataan hallintokunnittain pylväin, jää yksin liikuntalautakunta niin sanotusti viivan alle. Ja selvästi:
Pahoitteluni vähän epäselvästä grafiikasta, en osannut liittää pdf-tiedostoa järkevästi blogiin, joten tässä suora valokuva lautakunnan liitteenä tulleesta kaaviosta. Kuvan saa klikattua suuremmaksi.
Vasemmanpuoleisin pylväs kuvaa siis terveyslautakunnan nettomenojen kasvua ja sen viereinen pylväs sosiaalilautakunnan. Nykyisen peruspalvelulautakunnan pylväs on siis nämä kaksi reunimmaista pylvästä yhdessä. Kolmas pylväs vasemmalta on opetuslautakunnan.
Oikeanpuoleisin pylväs taasen kuvaa liikuntalautakunnan suhteessa negatiivista nettomenomuutosta. Ainoana siis viivan alla, there you go. Siitä seuraavat pylväät vasempaan ovat, kuten arvata saattaa, kulttuurilautakunta ja nuorisolautakunta. Keskellä ammattiopetuslautakunta. Rohkenen jälleen väittää, että lisäämällä rahkeita kolmeen oikean puoleiseen, saataisiin vasemman puoleisia pylväitä lyhennettyä.
(Nettomenojen muutokset lukuina: Terveyslautakunta 96,8; Sosiaalilautakunta 57,5; Opetuslautakunta 76,6; Ammattiopetuslautakunta 39,1; Nuorisolautakunta 40,8; Kultuurilautakunta 37,4; Liikuntalutakunta 24,1)
Toinen syy on tietysti lempiaiheeni ennaltaehkäisy. Jos 90-luvun lamasta jotain on opittu, pitäisi sen olla se, ettei ennaltaehkäisystä tulisi tinkiä. Ennaltaehkäisy tuntuu laajemminkin olevan puhujanpöntössä viljelty poliitikkojen lempisana, mutta arvokeskustelun tullen ollaan kuitenkin kumman valmiita karsimaan juurikin pienten, korjaavien toimintojen sijaan ennaltaehkäsyyn keskittyvien hallintokuntien määrärahoista.
Liikuntalautakunta ehdotti määrärahan ylitystä lasten ja nuorten liikkumaan aktivointiin, joka on erityisen tärkeää näin aikoina. Lisämäärärahalla tuettaisiin niitä urheiluseuroja, jotka joutuvat harjoittelemaan markkinahintaisissa liikuntatiloissa. Tässä vielä koko ehdotus perusteluineen:
Niistä ohjelmista vielä. Eilisessä valtuustossa tosiaan hyväksyttiin pitkän keskustelun jälkeen asukkaiden hyvinvointi-teemaan sisältyvät ohjelmat 2009-2013: Lasten ja nuorten hyvinvointiohjelma, Työikäisten hyvinvointiohjelma ja Ikääntymispoliittinen strategia. Lasten ja nuorten hyvinvointiohjelmasta olin kirjoittamassa kokoomuksen valtuustoryhmän puolesta lausuntoakin ja liikuntalautakunnan puolesta olemme toki lausuneet niistä kaikkiin. Lopulliseen versioon painopisteineen olen varsin tyytyväinen, liikunta on siellä lopulta mukavasti esillä ennaltaehkäisevine teemoineen. Erityisen mukava oli kirjaus esimerkkimittariksi: "Ennaltaehkäiseviin palveluihin suunnatut resurssit". Toivon todella, että niihin myös ihan oikeasti saadaan ohjelman myötä kasvua.
Maanantaisessa valtuuston kokouksessa käsiteltävänä ovat sitten mm. Osaamis- ja elinkeino-ohjelma, Asunto- ja maankäyttöohjelma, Ilmasto- ja ympäristöohjelma, sekä Omistajapolitiikka. Ohjelmaa kerrakseen.
Aloitetaan perusteista. Kuntien talousnäkymät ovat heikkoja siitä yksinkertaisesta syystä, että tulot ovat romahtaneet samanaikaisesti kun menot ovat voimakkaasti kasvaneet. Sekä taantumaan, että väestön ikääntymisestä aiheutuvaan kustannusten kasvuun on ympäri maan varauduttu huonosti.
Näihin seikkoihin on nyt pohdittu ratkaisuja valtakunnan tasolla, esimerkiksi valtionosuusuudistuksen kautta valtionosuuksia nostamalla. Myös yhteisöveron kuntaosuutta nostetaan ja kiinteistöveron vähimmäis- ja enimmäisrajojen kautta kuntien verotulot on tarkoitus saada nousuun ensi vuonna. Yhtälailla työnantajan eläkemaksun poistumisen kautta pyritään vahvistamaan kuntataloutta. Ja mainitaan nyt vielä se PARAS-hanke.
Näillä toimilla ei kuitenkaan vielä kuntataloutta pelasteta. Valtuutetut ovat jo useaan eri otteeseen saaneet nähdä taloustotuuksia talousjohtaja Mäkisen kalvoesityksistä. Tiesittekö, että Turun kokonaismenot ovat yli miljardin? Entä, että siitä miljardista sosiaali- ja terveysmenoja on puolet? Eikä siinä vielä todellakaan kaikki. Mäkisen antaman arvion mukaan sote-menot kasvavat nykymenolla vuoteen 2020 mennessä jopa 73 prosenttiin. Viivan alle on heitetty arvioita miinus sadasta miljoonasta eurosta vuodessa. Sata miljoonaa euroa alijäämää. Vuodessa.
Maalaisjärjelläkin ajateltuna ratkaisuvaihtoehtoja on aika vähän: resurssien lisääminen, palveluiden karsiminen tai tuottavuuden kasvattaminen. Kaikkia niistä varmasti tarvitaan. Oltiinpa kunnallisveronkorotuksesta sitten mitä mieltä tahansa, on ihan selvää ettei ahdingosta selvitä ilman konkreettisia ja loppuun asti vietyjä rakennemuutoksia. Niistä pitää nyt päästä yhteisymmärrykseen.
Lautakunnat ovat jo tehneet omat päätöksensä koskien vuoden 2010 talousarviota ja tulevien vuosien taloussuunnitelmaa. Mediassakin on nyt keskusteltu siitä, miten useampikin lautakunta on päätynyt talousarviossaan ylittämään annetun ohjeluvun. Peruspalvelulautakunnan talousarvioesitys ylittää annetun raamin yli 40 miljoonalla eurolla. Liikuntalautakunta sen sijaan päätyi, omasta ehdotuksestani, esittämään 160 000 euron ylitystä ohjelukuun. Kerron miksi. (Perustelujeni avainsanat kursiivilla. ;))
Ensinnäkin, on hyvä huomata että liikuntatoimi on jo vuosia ollut mallioppilas taloudenhoidossa: hallintokunta on kautta linjan pysynyt annetuissa raameissa. Hyvästä ja pitkäjänteisestä taloudenpidosta ei kuitenkaan ole ollut tapana palkita - pikemminkin päinvastoin. Järjestelmä ei ole varsinaisesti kannustanut säästeliäisyyteen.
Liikuntatoimen budjetti on melko pieni osa kaupungin kokonaisbudjetista. Toimintakulut ovat noin 17 miljoonaa euroa vuodessa, vertailun vuoksi mainittakoon suurimman hallintokunnan eli peruspalvelulautakunnan vastaavan olevan muistaakseni yli 525 miljoonaa euroa. Liikuntatoimen toimintakuluja nostavat ensi vuonna siitä itsestään riippumattomat seikat. Valtuuston päätöksellä nk. seniorikortin ikärajaa lasketaan 70 vuodesta 65 vuoteen. Muutos tulee maksamaan liikuntatoimelle noin 100 000 euroa vuodessa. Toinen toimintakuluja lisäävä asia on ehdotettu sisäisten vuokrien korotus. Korotustarpeeksi on nyt koko kaupungin osalta arvioitu 3% ja se tullaan perimään hallintokunnilta täysimääräisesti. Vaikutus on erityisen merkittävä liikuntatoimelle, jonka talousarviosta vuokrien osuus on jopa 40 prosenttia! Näitä korotuksia ei olla kompensoimassa, joten valitettavasti voimme joutua tilanteeseen, jossa palveluita on pakko supistaa.
Yhtä kaikki, yksi suurimmista syistä, joiden johdosta päädyin ehdottamaan ohjeluvun ylittämistä tulee tässä: Sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen hallintokuntien nettomenojen muutosta vertailtaesssa liikuntalautakunnan budjettikehitys näyttäytyy kaikessa surkeudessaan. Kun menojen prosentuaalista muutosta vudoesta 1997 vuoteen 2008 kuvataan hallintokunnittain pylväin, jää yksin liikuntalautakunta niin sanotusti viivan alle. Ja selvästi:
Vasemmanpuoleisin pylväs kuvaa siis terveyslautakunnan nettomenojen kasvua ja sen viereinen pylväs sosiaalilautakunnan. Nykyisen peruspalvelulautakunnan pylväs on siis nämä kaksi reunimmaista pylvästä yhdessä. Kolmas pylväs vasemmalta on opetuslautakunnan.
Oikeanpuoleisin pylväs taasen kuvaa liikuntalautakunnan suhteessa negatiivista nettomenomuutosta. Ainoana siis viivan alla, there you go. Siitä seuraavat pylväät vasempaan ovat, kuten arvata saattaa, kulttuurilautakunta ja nuorisolautakunta. Keskellä ammattiopetuslautakunta. Rohkenen jälleen väittää, että lisäämällä rahkeita kolmeen oikean puoleiseen, saataisiin vasemman puoleisia pylväitä lyhennettyä.
(Nettomenojen muutokset lukuina: Terveyslautakunta 96,8; Sosiaalilautakunta 57,5; Opetuslautakunta 76,6; Ammattiopetuslautakunta 39,1; Nuorisolautakunta 40,8; Kultuurilautakunta 37,4; Liikuntalutakunta 24,1)
Toinen syy on tietysti lempiaiheeni ennaltaehkäisy. Jos 90-luvun lamasta jotain on opittu, pitäisi sen olla se, ettei ennaltaehkäisystä tulisi tinkiä. Ennaltaehkäisy tuntuu laajemminkin olevan puhujanpöntössä viljelty poliitikkojen lempisana, mutta arvokeskustelun tullen ollaan kuitenkin kumman valmiita karsimaan juurikin pienten, korjaavien toimintojen sijaan ennaltaehkäsyyn keskittyvien hallintokuntien määrärahoista.
Liikuntalautakunta ehdotti määrärahan ylitystä lasten ja nuorten liikkumaan aktivointiin, joka on erityisen tärkeää näin aikoina. Lisämäärärahalla tuettaisiin niitä urheiluseuroja, jotka joutuvat harjoittelemaan markkinahintaisissa liikuntatiloissa. Tässä vielä koko ehdotus perusteluineen:
Saa nähdä, miten ehdotuksemme lopulta käy.
Liikuntalautakunta haluaa talousarvion ja taloussuunnitelman yhteydessä jälleen alleviivata liikunnan, urheilun ja seuratoiminnan ennaltaehkäisevää merkitystä. Kaupungissamme puhutaan kyllä usein ennaltaehkäisyn merkityksestä yhteisön ja kaupunkilaisten hyvinvoinnille, mutta valitettavasti teot eivät kohtaa näitä puheita. Ennaltaehkäisyn sijaan yhä suurempi osa kaupungin resursseista ohjataan ns. korjaaviin palveluihin, vaikka liikuntapalveluihin satsaamalla voitaisiin saada merkittäviä säästöjä esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimissa. Pitkällä aikavälillä kaupungin näkökulmasta on edullisempaa satsata liikuntaan ja urheiluun, kuin säästää siitä: vähäisen liikunnan aiheuttamat kustannukset tulevat tulevaisuudessa kaupungille paljon kalliimmaksi, kuin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin satsaaminen nyt.
Liikunta edistää tutkitusti terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia, lisäksi erityisesti urheiluseuratoiminnan yhteisöllinen merkitys kaupunkilaisten kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille on suuri. Urheiluseurat tekevät korvaamatonta työtä turkulaisten lasten ja nuorten hyvinvoinnin, terveyden, yhteisöllisyyden ja itsetunnon kohottamiseksi - usein vapaaehtoisvoimin. Heikon taloudellisen tilanteen myötä seurojen rahoitusmahdollisuudet ovat kaventuneet entisestään.
Turussa on tuhansia nuoria, jotka harjoittelevat maksullisissa liikuntatiloissa. Monesti liikuntaharrastuksen edellytyksenä on vanhempien mahdollisuus kustantaa vuosimaksut, jotka voivat monissa lajeissa kohota jopa tuhansiin euroihin. Tältä osin tavoitteet tasa-arvosta eivät liikuntatilojen kohdalla Turussa täyty: osassa lajeja kun tilat on mahdollista saada lasten ja nuorten käyttöön maksutta. Talouden lama ajaa yhä useampia turkulaislapsia ja – nuoria luopumaan urheiluharrastuksesta esimerkiksi vanhempien työttömyyden aiheuttamien maksuvaikeuksien takia. Kaupungin tulisikin heikosta taloudellisesta tilanteesta huolimatta – ja juuri siksi, turvata liikunta- ja urheiluseurojen toimintaedellytykset ja sitä kautta harrastusmahdollisuudet eri lajeja harrastaville lapsille ja nuorille.
Liikunnasta syrjäytyminen ja liikkumattomuus aiheuttavat nuorten pahoinvointia ja huonokuntoisuutta, joiden kustannukset näkyvät tulevaisuudessa yhä edelleen kasvavina sosiaali- ja terveysmenoina. Liikunnasta, urheilusta ja seuratoiminnasta säästäminen ei ole sitä kauaskantoista säästämistä, johon kaupungin tulisi nyt tähdätä.
Eri lajien välisten kustannuserojen kaventamiseksi ja sitä kautta lasten ja nuorten aktivoimiseksi liikkumaan liikuntalautakunta ehdottaa 160.000 euron uutta määrärahaa pääosin seura-avustuksiin niille seuroille, joiden lapsi- ja nuorisojäsenet joutuvat kaupungin puutteellisista liikuntaolosuhteista johtuen käyttämään maksullisia liikuntatiloja markkinahintaan.
Niistä ohjelmista vielä. Eilisessä valtuustossa tosiaan hyväksyttiin pitkän keskustelun jälkeen asukkaiden hyvinvointi-teemaan sisältyvät ohjelmat 2009-2013: Lasten ja nuorten hyvinvointiohjelma, Työikäisten hyvinvointiohjelma ja Ikääntymispoliittinen strategia. Lasten ja nuorten hyvinvointiohjelmasta olin kirjoittamassa kokoomuksen valtuustoryhmän puolesta lausuntoakin ja liikuntalautakunnan puolesta olemme toki lausuneet niistä kaikkiin. Lopulliseen versioon painopisteineen olen varsin tyytyväinen, liikunta on siellä lopulta mukavasti esillä ennaltaehkäisevine teemoineen. Erityisen mukava oli kirjaus esimerkkimittariksi: "Ennaltaehkäiseviin palveluihin suunnatut resurssit". Toivon todella, että niihin myös ihan oikeasti saadaan ohjelman myötä kasvua.
Maanantaisessa valtuuston kokouksessa käsiteltävänä ovat sitten mm. Osaamis- ja elinkeino-ohjelma, Asunto- ja maankäyttöohjelma, Ilmasto- ja ympäristöohjelma, sekä Omistajapolitiikka. Ohjelmaa kerrakseen.
torstai 27. elokuuta 2009
Haastattelu SLU:n verkkolehti LUM:ssa
Liikunnan ja urheilun maailma LUM on SLU:n joka toinen viikko ilmestyvä verkkolehti. Kyseessä on ainoa liikuntapolitiikkaan ja liikuntakulttuuriin erikoistunut julkaisu Suomessa ja suosittelenkin kaikille liikuntajärjestötyöstä vähänkään kiinnostuneille otsikkolinkkien tilaamista sähköpostiin. Sen voi tehdä täällä.
Tänään ilmestyneestä numerosta löytyy juttu, johon on avattu YLE:lle aikaisemmin antamani haastattelu. Artikkeli löytyy täältä.
Testaamassa Kupittaan puistokuntosalilaitteita
Tänään ilmestyneestä numerosta löytyy juttu, johon on avattu YLE:lle aikaisemmin antamani haastattelu. Artikkeli löytyy täältä.
Testaamassa Kupittaan puistokuntosalilaitteita
keskiviikko 26. elokuuta 2009
Kalenteri täyttyy
Tiedättekö sen ihmistyypin, joka rakastaa listoja? Tunnustan kuuluvani heihin: jäsennän mielelläni asiat järjestykseen ja pidän listojen kokoamisesta. Tiedättehän: ostoslista, lukemattomien kirjojen lista, vieraslista ja tietenkin todo-lista. Lista paikoista, joissa haluaisin käydä ja lista kursseista, jotka vielä on suorittamatta. Ja niin edelleen.
Taustalla on tietenkin se, miten tekemättömiin töihin on helpompi käydä kiinni, kun hommien jälkeen saa palkita itsensä vetämällä kyseisen kohdan listalta yli. Jo vuosia olen kalenterini takakanteen listannut kyseiselle vuodelle velvollisuuksia, luottamustoimia, töitä, tehtäviä ja tavoitteita. Toiset säilyvät vuodesta toiseen, toiset jäävät pois ja aina tulee lisää. Kivaa.
Ja vaikka en pidäkään siitä, että vuodenaikojen vaihtuminen katsotaan kalenterista; omalta osaltani syyskausi alkaa virallisesti tulevana maanantaina. Arki koittaa vauhdikkaasti lukukauden ja valtuustokauden startatessa samana päivänä. Syksyn osalta kalenteri on täyttynyt kiitettävää vauhtia ja samalla on toki tullut päivitettyä ne takakannen listat... Tänä syksynä minut pitää kiireisenä:
- opiskelu. Syksyn aikana on tarkoitus saada gradu ja useampi syventävä kurssi pulkkaan. Valmistuminen häämöttää jossain kohtaa ensi vuonna.
- kaupunginvaltuusto. Valtuusto palaa kesätauolta synkkien tulevaisuudenkuvien pariin. Arviot talouden kehittymisestä eivät näytä lupaavilta ja luvassa on ainoastaan niukkuuden jakamista; vaikeita ja ikäviä päätöksiä. Valtuustotyöskentelyssä täytyy nyt osata priorisoida ja pitää näkökulma tarpeeksi pitkällä tähtäimellä.
- liikuntalautakunta. Lautakuntamme kanssa olemme palanneet jo työn ääreen ensimmäisen kokouksen ja talousseminaarin merkeissä viime viikolla. Työn alla ovat luonnollisestikin ensi vuoden budjetti ja tuleva talousarvio, sekä syksyn aikana valmistuva strategia.
- seuratyö. Turun Riennon sääntömuutosprosessi alkaa olla lopuillaan ja syksyn aikana pääsemme vihdoin tositoimiin uudessa organisaatiorakenteessa.
- muut luottamustoimet. Kokousaikataulu pysyy kiireisenä edellä mainittujen lisäksi esimerkiksi
- TYY:n edustajiston
- Kokoomuksen aluejärjestön hallituksen,
- Oy Turkuhallin hallituksen,
- Nuoren Suomen hallituksen,
- SLU:n kv-valiokunnan,
- Suomen Voimisteluliiton hallituksen ja
- Liikunnan ja urheilun nuorisokomitean
säännöllisen kokousrytmin ansiosta.
(See, taas lista!)
(See, taas lista!)
- voimistelu. Turun Riennon voimistelujaosto muuttuu syksyn aikana Turun Riennon Voimistelu ry:ksi ja jatkanen uuden seuran hallituksessa. Ruohonjuuritasolla palaan takaisin itse asian pariin valmentajan roolissa. Valmennan yli 16-vuotiaiden harrastejoukkuetta 2-3 kertaa viikossa ja olen tästä uudesta lisästä syksyn listaani erityisen innoissani! :) Voimistelu työllistää toki muissakin rooleissa: vedän nuorten harrastevoimistelua Suomen Voimisteluliitto Svolissa ko. työryhmän puheenjohtajana. Alueellisesti jatkan voimistelun toimialan työryhmässä ja sitä kautta Syömishäiriöliiton kanssa starttaamamme hienon yhteistyön parissa. Lisäksi toimitan valmentajille kerran kaudessa ilmestyvää sähköistä valmentajapostia.
- muut harrastukset. Haluan harrastaa muutakin kuin kokouksissa istumista ja siksi kalenteriin täytyy erikseen varata aikaa omalle liikunnalle! Tänä syksynä olen palannut rakkaan, ja moneksi vuodeksi unholaan jääneen, tanssiharrastuksen pariin. Tanssisalissa on aivan mahtavaa ja kyllä ne piruetitkin tässä syksyn mittaan varmaankin taas alkavat osua kohdalleen... Lisäksi syksyn harrastuslistalla jatkavat tutut jooga ja kuntosali. Myös se mukava vesijuoksu niin kauan kun säät vain sallivat! Kokousmateriaalien, -asiakirjojen ja -liitteiden lisäksi haluan harrastaa myös muuta lukemista, joten syksyn harrastuslistalle pääsee myös lukemattomien kirjojen listan lyhentäminen! (Lista lempikirjoista tulossa ;))
Harrastukset-kohdan alle kuulunee myös tämä blogin päivitys. Kuten päivitystahdista huomaa, se ei kuulu ihan prioriteettilistani kärkipäähän, mutta kerran viikossa tuntuu tahtina sopivalta. Päivittelen silloin, kun aikaa ja asiaa on.
Hmm, kaikesta päätellen Big Brotheria ei tarvitse tänäkään vuonna alkaa seuraamaan, hah!
PS. Tarkoitus on syksyn aikana saada käyttöön myös kotisivuiltani löytyvä Kalenteri-osio. Sieltä voi sitten seurata missä olen milloinkin menossa ja mitä menoja on tulossa. So stay tuned.
lauantai 22. elokuuta 2009
Biisien taisto
Minut haastettiin Auran Aaltojen Biisien Taisto - skabaan. Siinä toimittajan ja haastateltavan valitsemat biisit kisaavat kuuntelijoiden äänistä - enemmän ääniä saanut kipale kuulaan radiossa perjantaina ennen kahdeksaa aamulla. Pieni haastattelu tulee ulos Auran Aalloilta ja Radio Melodialta tulevana tiistaina.
Valitsin musiikkikategoriaksi nuoret nousevat naisartistit ja omaksi kappaleekseni Ladyhawken Magic. Tuntemattomampi lahjakkuus on tällä hetkellä auttamattomasti jäljessä toista lemppariani, toimittajan valitsemaa Lily Allenia. Äänestää voitte täällä.
maanantai 10. elokuuta 2009
Mitä tehtäis?
Mistäköhän johtuu, että tähän aikaan vuodesta ruvetaan aina puhumaan kesän viimeisistä päivistä? Monet ovat jo palanneet työhön juu ja koulutkin tässä jo alkavat, mutta hei, tällä hetkellä käsillä oleva vuodenaika todellakin on kesä! Eikä se nyt ihan vielä lopu, ei vaikka arki jo koittaisikin ja illat vähän hämärtäisivätkin.
Koska sitkeä influenssani alkaa jo pikkuhiljaa olla ohi, pääsin viikonloppuna kunnolla nauttimaan kesäkeleistä ja kesäreleistä. Viikonlopun kesäohjelmaan kuului muun muassa:
Koska sitkeä influenssani alkaa jo pikkuhiljaa olla ohi, pääsin viikonloppuna kunnolla nauttimaan kesäkeleistä ja kesäreleistä. Viikonlopun kesäohjelmaan kuului muun muassa:
- Kakolan kierros. Kehuttu kierros vankila-alueella osoittautui oikein mielenkiintoiseksi ja kuumalla ilmalla kivimuurien suojassa oli muutenkin mukavan vilpoisaa... Lääninvankilan kirkossa pääsimme myös kuuntelemaan, miten Key Esemble - kuoro valmistautui konserttiinsa. Kakolaan pääsee tutustumaan vielä tämän kuun loppuun asti ja sitä suosittelenkin lämpimästi. Yli sadan vuoden aikana on ehtinyt kertyä tarinoita jos jonkinlaisia, mutta kiehtovaa on myös tutkailla aluetta tulevia muutostöitä ajatellen. Edellinen kaupunginvaltuusto on noin vuosi sitten hyväksynyt alueen asemakaavan muutoksen ja alueelle tullaan rakentamaan uusi asuinalue.
- kirpparilla kiertelyä. Minulla on tällä hetkellä myynnissä vanhoja vaatteita ja kenkiä omalla kirpparipaikalla. Oman myyntipisteen siivoamisen ja täydentämisen lisäksi tulee samalla kierreltyä muiden kirpparimyyjien tarjontaa... Kirppari on kivaa kierrätystä; saa kaappeihin tilaa ja kaupan päälle pientä lisätienistiä opiskelijan kesäkukkaroon.
- vesijuoksua. Olen aikaisemmin kuulunut siihen joukkoon, joka suhtautuu vesijuoksuun jokseenkin skeptisesti ("kuivalla maalla juostaan, vedessä uidaan. Piste."), mutta ilokseni olenkin löytänyt uuden lempikesälajin. Vesijuoksu on paitsi nivelille turvallista, oikeasti tehokasta liikuntaa. Samalla voi mukavasti jutella kaverin kanssa (ei onnistu muuten uidessa) ja myös rusketus on taattu. Suosittelen! Vesijuoksuvöitä saa lainaksi esimerkiksi Samppalinnan maauimalasta, oman vyön kanssa juoksentelu onnistuu toki myös luonnonvesissä.
- Paul Anka. Legendaarinen singer/songwriter veti kerrassaan hienon konsertin Turkuhallissa. Emme ystävieni kanssa oikein tienneet mitä konsertilta odottaa, mutta Paulin valtava karisma ja vahva tulkinta saivat kyllä koko kolmikkomme nauramaan, tanssimaan ja huokailemaan ihastuksesta. Epäilimme ettemme tietäisi herran biiseistä mitään, mutta toisin kävi: illan aikana kuultiin omien hittien (kuten Diana vuodelta -57, tietenkin) lisäksi mm. Nirvanan Smells Like Teen Spirit, Tomppa Jonesin She's a Lady, Bon Jovin It's My Life, sekä loppuhuipennuksena Sinatran aikaisemmin tulkitsemat My Way ja New York New York. Anka on toden totta tehtaillut hittibiisejä myös muille kuin itselleen.
- golfia. Usemman vuoden mittaiseksi venähtänyt golftaukoni katkesi 9 reijän kierrokseen aurinkoisessa Naantalissa. Golftaitoni ovat vuosien saatossa selkeästi kehittyneet itsehillinnän ja neuvojen vastaanottamisen osalta ja niinpä puolikas kierros sujui oikein hyvin ja siitä saattaa jopa tulla tapa. Oli siis kivaa!
- keskustelua. Kokoonnuimme sunnuntai-iltana liikuntalautakunnan ja peruspalvelulautakunnan yhteiseen keskustelutilaisuuteen. Aika oli lyhyt, mutta pääsimme tutustumaan toisiimme ja herättelemään keskustelua liikunnan terveysvaikutuksista, sekä hallintokuntiemme välisen yhteistyön kehittämisestä. Yhteisiä toimintoja on jo olemassa, mutta tarvetta ja tilausta varmasti löytyy hyvien mallien tehostamiselle. Tästä varmasti myöhemmin lisää.
- paikallisderby. TPS ja Inter taistelivat Kupittalla Turun jalkapalloherruudesta sunnuntaina ennätysyleisön edessä. Tällä kertaa TPS voitti paremmalla pelillään 2-0. Ottelua oli seuraamassa yli 9000 katsojaa, mahtavaa!
- terassirusketus. Kun kesäviikonloppuna säät suosivat, istutaan jokilaivalla. Niin se vaan on.
keskiviikko 5. elokuuta 2009
TYY:n edustajisto järjestäytyy
Terveisiä uuden yliopiston uuden edustajiston järjestäytymiskokouksesta. Olemme juuri tehneet puheenjohtajistovalinnat. Puheenjohtajaehdokkaina olivat Vihreän listan Topi Artukka, sekä TuKY:n Niklas Mannfolk. Äänet jakautuivat seuraavasti:
Artukka 18
Mannfolk 21
Varapuheenjohtajaehdokkaina olivat niin ikään Artukka, sekä meidän Kokoomus-ryhmämme puheenjohtaja Joel Salonen. Varapuheenjohtajaksi valittiin Artukka äänin
Artukka 29
Salonen 10
TYY:n edustajiston puheenjohtajiston muodostaa siis jatkossa varmastikin pätevä parivaljakko Mannfolk-Artukka. Onnea!
Artukka 18
Mannfolk 21
Varapuheenjohtajaehdokkaina olivat niin ikään Artukka, sekä meidän Kokoomus-ryhmämme puheenjohtaja Joel Salonen. Varapuheenjohtajaksi valittiin Artukka äänin
Artukka 29
Salonen 10
TYY:n edustajiston puheenjohtajiston muodostaa siis jatkossa varmastikin pätevä parivaljakko Mannfolk-Artukka. Onnea!
tiistai 4. elokuuta 2009
Joko palataan arkeen?
Moni on eilen palannut kesälomilta töihin. Opiskelijalla kesän vietto vielä jatkuu, mutta pikkuhiljaa alkaa arki kolkuttelemaan oven takana täälläkin. Eilen istuttiin TYY:n uuden edustajiston ensimmäinen iltakoulu ja keskiviikkona ensimmäinen varsinainen kokous. Tänään pyörähdin liikuntapalvelukeskuksessa päivittämässä kuulumisia ja illalla kokoustamme syksyn tuntitarjonnan merkeissä Turun Riennon Voimistelun johtokunnan kanssa. Torstaina taas suuntaan Tampereelle Liikunnan ja urheilun nuorisokomitean kokoukseen, jossa tarkoituksena on päättää muun muassa loppuvuoden päätösfoorumista ja uuden komitean valintaprosessista. Sunnuntaina sitten kokoonnumme liikuntalautakunnan ja peruspalvelulautakunnan yhteiseen keskustelutilaisuuteen, jonka aiheena on liikunnan ennaltaehkäisevä merkitys terveydenhuollon näkökulmasta. Jee!
Myös koulumme kirjasto aukaisi ovensa eilen heinäkuisen kesätauon jäljiltä ja se taas tarkoittaa, että gradun tekijän on viimeistään nyt lunastettava pyhät lupauksensa kesän pyhittämisestä tutkielman kirjoittamiselle. Tarkoitus on saada gradun teoriaosuus jotakuinkin purkkiin koulun alkuun mennessä niin, että syksylle jäisi itse tutkimusosuuden tekeminen. Ihan ok-mallilla teksti on, vaikka heinäkuu onkin vierähtänyt Islannin reissun jälkeen osaltaan influenssan kourissa ja toisaalta aurinkoisista kesäpäivistä nauttien. Ensi viikolla odottaa myös yksi kappale matematiikan tenttejä...
Viime viikonlopun vietimme mahtavalla porukalla kesäpirskeiden merkeissä mökillämme Airistolla; pelaillen, uiden, saunoen, vesihiihtäen ja syöden hyvin. Kerrassaan parasta kesää!
Myös koulumme kirjasto aukaisi ovensa eilen heinäkuisen kesätauon jäljiltä ja se taas tarkoittaa, että gradun tekijän on viimeistään nyt lunastettava pyhät lupauksensa kesän pyhittämisestä tutkielman kirjoittamiselle. Tarkoitus on saada gradun teoriaosuus jotakuinkin purkkiin koulun alkuun mennessä niin, että syksylle jäisi itse tutkimusosuuden tekeminen. Ihan ok-mallilla teksti on, vaikka heinäkuu onkin vierähtänyt Islannin reissun jälkeen osaltaan influenssan kourissa ja toisaalta aurinkoisista kesäpäivistä nauttien. Ensi viikolla odottaa myös yksi kappale matematiikan tenttejä...
Viime viikonlopun vietimme mahtavalla porukalla kesäpirskeiden merkeissä mökillämme Airistolla; pelaillen, uiden, saunoen, vesihiihtäen ja syöden hyvin. Kerrassaan parasta kesää!
maanantai 3. elokuuta 2009
Jokirannassa on aurinkoympyrä
Osana Turku 2011 kulttuurpääkaupunkihanketta kirjoitetaan kaupunkilaisista ns. runomuotokuvia. Siinä kirjoittaja katselee muotokuvan kohdetta noin 15 minuuttia ja kirjoittaa syntyneen mielikuvan perusteella kyseisestä henkilöstä runon, siis runomuotokuvan. Turku 2011 Runomuotokuvat - hanke on alkanut kaupunginvaltuutetuista kirjoitetuilla muotokuvarunoilla. Omani kirjoitettiin jokin aika sitten Varvintorilla.
Valitsin paikan monestakin syystä. Ensinnäkin, koska Aurajokiranta ylipäänsä on minulle mieluisaa ja tuttua aluetta. Olen muuttanut Turkuun vaippaikäisenä jokirantaan ja nyt asun tuon ensikotini viereisessä talossa, ensimmäisessä omassa asunnossani. Lisäksi Varvintoriin liittyvät monet muistot harrastuksistani; Sigynsalissa ja Varvintorin eri tapahtumissa olen vuosien varrella esiintynyt lukuisia kertoja pianon ääressä, kuorokaavussa, jumppapuvussa tai mikki kädessä. Paljon hyviä muistoja. Jokivarresta pidän toki muutenkin ja vesi elementtinä on itselleni tärkeä - rapukin kun olen. Purjehdus on perheeni rakas yhteinen harrastus ja olen aina ollut kotonani lähellä merta.
Tässä Timo Harjun kirjoittama runomuotokuva minusta:
Valitsin paikan monestakin syystä. Ensinnäkin, koska Aurajokiranta ylipäänsä on minulle mieluisaa ja tuttua aluetta. Olen muuttanut Turkuun vaippaikäisenä jokirantaan ja nyt asun tuon ensikotini viereisessä talossa, ensimmäisessä omassa asunnossani. Lisäksi Varvintoriin liittyvät monet muistot harrastuksistani; Sigynsalissa ja Varvintorin eri tapahtumissa olen vuosien varrella esiintynyt lukuisia kertoja pianon ääressä, kuorokaavussa, jumppapuvussa tai mikki kädessä. Paljon hyviä muistoja. Jokivarresta pidän toki muutenkin ja vesi elementtinä on itselleni tärkeä - rapukin kun olen. Purjehdus on perheeni rakas yhteinen harrastus ja olen aina ollut kotonani lähellä merta.
Tässä Timo Harjun kirjoittama runomuotokuva minusta:
Jokirannassa on aurinkoympyrä.
Kiertymähiertymä vauvakodista tähän nykyiseen,
aikuisuuden lopulliselle rajalle.
Nostalgia: auts, jonka torin tutut kivet tai veden maku voivat herättää.Tämä on minun elämäni, en voi vaihtaa tätä kenenkään kanssa
eikä tämä paljon ole mutta tuuli silittää tukkaa
minulla on ohut valkea paita
ja keltaiset napit kuin auringot korvanlehdissä.On niin helpottavaa kun voi puhua ja hymyillä.
Olla olemassa toiselle, vaikka sitten muotokuvakirjoittajalle.
Kertoa kuka on ja missä ja musiikkikoulu ja purjeveneet.
Kertoa jotain edes.Saaralle 16.7.2009
Timo Harju
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)