Tänään sammutetaan valot tunniksi puoli yhdeksältä illalla, silloin on Earth Hour. Kyse on WWF:n organisoimasta kansainvälisestä tapahtumasta, jonka tarkoituksena on viestiä ilmastonmuutoksesta. Tapahtuma on vuosien saatossa kasvanut aika lailla ja tänä vuonna mukana on varmasti ennätysmäärä ihmisiä ja yhteistöjä ympäri maailman. Suomesta mukana on yli 100 kaupunkia ja kuntaa, mukaanlukien Turku.
Ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta vuosi 2009 onkin erityisasemassa. YK:n ilmastoneuvottelut kun huipentuvat huippukokoukseen joulukuussa Kööpenhaminassa.
Kaikkihan me ymmärrämme, ettei maailmaa pelasteta sammuttamalla valot tunniksi. Kyse onkin enemmän symboliikasta; Earth Hour ei ratkaise ilmastonmuutosta (tietenkään), mutta ehkä se auttaa ihmisiä kiinnittämään huomiota tärkeään asiaan. Tässä ei ole nyt kyse energian säästämisestä, vaan yhteisen huolen osoittamisesta.
Valot siis pois ja kynttilät palaamaan kello 20.30-21.30 paikallista aikaa. Var med och släck ljuset en timme för klimatet.
lauantai 28. maaliskuuta 2009
perjantai 27. maaliskuuta 2009
On siis kevät?
Voih, hirmuinen lumimyräkkä täällä. Ei tee mieli laittaa nenänpäätä ulos lainkaan, hui. Mihin hävisi se ihana aurigonpaiste ja kevätkeli? Eilen oli vielä niin ihanan keväistä, mutta juuri kun kohdalle osuisi kokonainen vapaapäivä niin lunta tulee vaakasuoraan ja viimainen tuuli heittelee ympäri korvia. Niinpä, ilmastonmuutos se aiheuttaa arvaamattomia sääolosuhteiden muutoksia...
Tänään on tarkoituksena suunnata pitkästä aikaa Kööpenhaminaan. En ole käynyt siellä kertaakaan sen jälkeen, kun muutin takaisin Suomeen vuoden 2007 lopulla. Köpis on ihana kaupunki, kerrassaan vaan niin sopiva! Mukavan kokoinen metropoli, jossa kaikki on kuitenkin hyvien yhteyksien päässä ja tunnelma on leppoisa. Juna Malmöstä Kööpenhaminaan ei kestä paljoa varttia kauempaa (Kastrupiin muistaakseni aika tarkkaan vartti).
Viikonlopuksi saan vieraakseni ihanaisen ystäväni Saaran. Hän opiskelee Tanskassa graafista suunnittelua (tai jotain?) ja piipahtaa Köpispäivän päätteeksi pariksi päiväksi luokseni Linköpingiin. Saara on ikioma askarteluguruni ja tarkoituksena on ehkäpä uhrata muutama hetki myös äitini tulevien syntymäpäiväjuhlien pöytäkoristeisiin ja plaseerauslistoihin...
Keskiviikona ryhdin taas reissulasseksi ja suuntaan Turkuun. Torstaina osallistun Turun Kauppakorkeakoulun kutsuseminaariin, jossa keskustellaan siitä, tuoko integraation kilpailuetua. Kiinnostavan kuuloiset alustukset koskevat lisäksi muun muassa elinkeinoelämän odotuksia kehittämisen kärkihankkeista, yliopistojen vaikutusmahdollisuuksia ja kilpailukykyä, sekä kuntaliitosprosessin haasteita ja mahdollisuuksia.
Illemmalla vuorossa on Turun Riennon hallituksen kokous. Sääntömuutosprosessimme etenee ja jaostomme ovat jo saaneet omat rekisteröitymisensä byrokratian rattaisiin. Olemme myös hakeneet suoraa seuratukea päätoimisen palkkaamiseksi ensi syksyksi alkaen. Nyt siis jännitämme valintoja, kyseistä tukimuotoa haki lähes 500 muutakin seuraa (joista alueeltamme 68).
Perjantaina aamutuimaan kokonnumme Kokoomuksen Turun aluejärjestön hallituksen kanssa. Päivällä piipahdan pitkästä aikaa kotikouluni luentosalissa ihkaoikealla luennolla ja iltapäivä ja ilta onkin sitten pyhitetty itseoikeutetusti äitini pyöreiden juhlistamiseen Linnateatterissa.
Viikonloppuni hujahtaa Svolin luottamustehtävissä Helsingissä. Lauantaina pidämme Nuorten voimistelun työryhmän kokouksen, sunnuntaina kokousputkessa ovat hallituksen kokous, kevätkokous ja voimistelun toimialan yhteistyöryhmän kokous. Sunnuntaiaamuna Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä olivat kutsuneet kaupunginvaltuutetut Jumalanpalvelukseen Tuomiokirkkoon. Kirkossa tulee niin hirvittävän harvoin käytyä, että mielelläni olisi osallistunut elleivät luottamustoimet veisi tällä kertaa muualle.
Maanantaina palaveeraan yhdessä aluevalmentamme Ullan kanssa Syömishäiriöliiton edustajan kanssa. Olen jo useamman vuoden halunnut tehdä työtä symöishäiriöiden ehkäisemiseksi voimistelulajeissa ja nyt yhteistyö alueellamme toimivan Syömihäiriöperheiden tuki ry:n kanssa on lähtenyt oikein mukavasti käyntiin. Olemme lisäneet tietoutta aiheesta valmentajien keskuudessa alueellisen valmentajatiedotteen kautta ja myös ensimmäiset pilottityöpajat valmentajille ja voimistelijoille järjestettiin syksyisten joukkuevoimistelun valmennusleirien yhteydessä. Palaute sekä valmentajilta, että voimistelijoilta on ollut hyvää ja rohkaisevaa. Nyt suunnitteilla on räätälöity koulutuskokonaisuus voimisteluvalmentajille.
Maanantai-iltana suuntaamme liikuntalautakunnan voimin tutustumaan kaupunkimme eri liikuntapaikkoihin. On tärkeää, että lautakunnan jäsenet ovat paitsi tietoisia liikuntapaikkojemme tarjoamista liikuntamahdollisuuksista, myös näkevät paikat ja toiminnan omin silmin. Kaikkia satoja paikkoja emme toki yhdessä illassa ehdi kiertää, mutta ainakin kierros varmasti antaa hieman pintaa syvemmän mielikuvan lautakuntalaisille Turun liikuntatarjonnasta.
Tiistaina onkin sitten liikuntalautakunnan kokouksen vuoro, jossa suurimmaksi asiaksi noussee lisätalousarvio ja muutokset taloussuunnitelmiin. Niistä tarkemmin myöhemmin.
Siinä se viikko taas vierähtää mukavasti ja sitten eletäänkin jo pääsiäistä. Kevät menee niin nopeasti, vaikka juuri nyt tuntuu ihan sydäntalvelta jos ulos katsoo. Kun seuraavan kerran palaan Linköpingiin, eletäänkin jo huhtikuun puoliväliä ja vaihtoaikani täällä alkaa olla vähissä.
Tänään on tarkoituksena suunnata pitkästä aikaa Kööpenhaminaan. En ole käynyt siellä kertaakaan sen jälkeen, kun muutin takaisin Suomeen vuoden 2007 lopulla. Köpis on ihana kaupunki, kerrassaan vaan niin sopiva! Mukavan kokoinen metropoli, jossa kaikki on kuitenkin hyvien yhteyksien päässä ja tunnelma on leppoisa. Juna Malmöstä Kööpenhaminaan ei kestä paljoa varttia kauempaa (Kastrupiin muistaakseni aika tarkkaan vartti).
Viikonlopuksi saan vieraakseni ihanaisen ystäväni Saaran. Hän opiskelee Tanskassa graafista suunnittelua (tai jotain?) ja piipahtaa Köpispäivän päätteeksi pariksi päiväksi luokseni Linköpingiin. Saara on ikioma askarteluguruni ja tarkoituksena on ehkäpä uhrata muutama hetki myös äitini tulevien syntymäpäiväjuhlien pöytäkoristeisiin ja plaseerauslistoihin...
Keskiviikona ryhdin taas reissulasseksi ja suuntaan Turkuun. Torstaina osallistun Turun Kauppakorkeakoulun kutsuseminaariin, jossa keskustellaan siitä, tuoko integraation kilpailuetua. Kiinnostavan kuuloiset alustukset koskevat lisäksi muun muassa elinkeinoelämän odotuksia kehittämisen kärkihankkeista, yliopistojen vaikutusmahdollisuuksia ja kilpailukykyä, sekä kuntaliitosprosessin haasteita ja mahdollisuuksia.
Illemmalla vuorossa on Turun Riennon hallituksen kokous. Sääntömuutosprosessimme etenee ja jaostomme ovat jo saaneet omat rekisteröitymisensä byrokratian rattaisiin. Olemme myös hakeneet suoraa seuratukea päätoimisen palkkaamiseksi ensi syksyksi alkaen. Nyt siis jännitämme valintoja, kyseistä tukimuotoa haki lähes 500 muutakin seuraa (joista alueeltamme 68).
Perjantaina aamutuimaan kokonnumme Kokoomuksen Turun aluejärjestön hallituksen kanssa. Päivällä piipahdan pitkästä aikaa kotikouluni luentosalissa ihkaoikealla luennolla ja iltapäivä ja ilta onkin sitten pyhitetty itseoikeutetusti äitini pyöreiden juhlistamiseen Linnateatterissa.
Viikonloppuni hujahtaa Svolin luottamustehtävissä Helsingissä. Lauantaina pidämme Nuorten voimistelun työryhmän kokouksen, sunnuntaina kokousputkessa ovat hallituksen kokous, kevätkokous ja voimistelun toimialan yhteistyöryhmän kokous. Sunnuntaiaamuna Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä olivat kutsuneet kaupunginvaltuutetut Jumalanpalvelukseen Tuomiokirkkoon. Kirkossa tulee niin hirvittävän harvoin käytyä, että mielelläni olisi osallistunut elleivät luottamustoimet veisi tällä kertaa muualle.
Maanantaina palaveeraan yhdessä aluevalmentamme Ullan kanssa Syömishäiriöliiton edustajan kanssa. Olen jo useamman vuoden halunnut tehdä työtä symöishäiriöiden ehkäisemiseksi voimistelulajeissa ja nyt yhteistyö alueellamme toimivan Syömihäiriöperheiden tuki ry:n kanssa on lähtenyt oikein mukavasti käyntiin. Olemme lisäneet tietoutta aiheesta valmentajien keskuudessa alueellisen valmentajatiedotteen kautta ja myös ensimmäiset pilottityöpajat valmentajille ja voimistelijoille järjestettiin syksyisten joukkuevoimistelun valmennusleirien yhteydessä. Palaute sekä valmentajilta, että voimistelijoilta on ollut hyvää ja rohkaisevaa. Nyt suunnitteilla on räätälöity koulutuskokonaisuus voimisteluvalmentajille.
Maanantai-iltana suuntaamme liikuntalautakunnan voimin tutustumaan kaupunkimme eri liikuntapaikkoihin. On tärkeää, että lautakunnan jäsenet ovat paitsi tietoisia liikuntapaikkojemme tarjoamista liikuntamahdollisuuksista, myös näkevät paikat ja toiminnan omin silmin. Kaikkia satoja paikkoja emme toki yhdessä illassa ehdi kiertää, mutta ainakin kierros varmasti antaa hieman pintaa syvemmän mielikuvan lautakuntalaisille Turun liikuntatarjonnasta.
Tiistaina onkin sitten liikuntalautakunnan kokouksen vuoro, jossa suurimmaksi asiaksi noussee lisätalousarvio ja muutokset taloussuunnitelmiin. Niistä tarkemmin myöhemmin.
Siinä se viikko taas vierähtää mukavasti ja sitten eletäänkin jo pääsiäistä. Kevät menee niin nopeasti, vaikka juuri nyt tuntuu ihan sydäntalvelta jos ulos katsoo. Kun seuraavan kerran palaan Linköpingiin, eletäänkin jo huhtikuun puoliväliä ja vaihtoaikani täällä alkaa olla vähissä.
Istumista ja pohtimista
Aika usein tuntuu että elämä on pelkkää istumista. Junassa, autossa, lentokoneessa, bussissa istumista; luennolla, seminaarissa, kokouksissa, tapaamisissa istumista; ja tietenkin tässä koneella istumista. Siksi onkin niin tärkeää välillä nostaa peppu penkistä ja lähteä vaikka kävelylle. Siihen ovat ihanat kevätpäivät tarjonneet upeat puitteetkin. Onneksi ei siis ole tarvinnut istua vain sisällä.
Maanantaina istuttiin tosiaan valtuuston ylimääräinen kokous. Ensin kuulimme kultturipääkaupunkihankkeen kuulumisia ja sitten keskustelimme säästötavoitteista ja lisätalousarvioehdotuksesta. Kulttuuripääkaupunkivuoteen tulisi todellakin kurjasta taloustilanteestamme huolimatta suhtautua kunnianhimoisesti. Uskon, että se antaa enemmän kun ottaa - siitäkin huolimatta että hankkeeseen satsatut miljoonat saattavat tuntua pahalta nyt, kun ikäviä päätöksiä joudutaan tekemään toisaalla. Esimerkiksi viime vuoden kulttuuripääkaupunki Liverpool keräsi oman hankeensa aikana noin 900 miljoonan euron lisätulot. Siitä yli 200 miljoonaa euroa oli maailmanlaajuista medianäkyvyyttä. Kulttuuripääkaupunkivuosi myös tutkitusti paransi ihmisten mielikuvia kaupungista. Liverpoolin kohdalla puhutaa toki ihan eri kokoisesta kaupungista ja eri kokoisista satsauksista, mutta joka tapauksessa odotettavissa on varmasti rohkaisevia tuloksia myös Turun kulttuuripääkaupunkivuodesta, kunhan se nyt vaan saadaan toteutettua kunnolla ja innolla. Budjetti on noin 55 miljoonaa euroa, josta Turun osuus on 18 miljoonaa ja valtion osuus toiset 18 miljoonaa. Molemmat ovat sitoutuneet kyseiseen summaan, mikäli toinenkin osapuoli tekee niin. Jos siis Turku leikkaa omaa osuuttaan, valtio leikkaa omaansa - ja toisinpäin.
Harmittaa todella, etten pääse paikalle maanantaiseen valtuuston kokoukseen. Tiedossa on pitkä ja raskas, varmasti mielenkiintoinen ja ennen kaikkea tärkeä kokous. Toriparkin mahdollistava kauppatorin alueen asemakaavamuutosehdotus varmasti puhututtaa ja kuohuttaa edelleen tunteita, mutta suurempana huolena varmasti jokaisen valtuutetun mielessä on käsiteltäväksi tuleva lisätalousarvio. Budjetin avaaminen ja lähes 40 miljoonan euron säästöjen löytäminen tarkoittavat, että ikäviä ja vaikeita päätöksiä joudutaan tekemään. Vaikeiden päätösten tekeminen tosin varsinaisesti alkaa vasta lautakunnissa valtuuston päätettyä hallintokuntien uusista summista. Valtuusto päättää leikkaussummat, mutta lautakunnat tekevät päätökset siitä, mistä säästöt haetaan. Se ei tule olemaan helppoa. Maanantaisen kokouksen esityslistalla on kauppatorin kaavan lisäksi muutama muukin kaava. Keskustelu tullee olemaan vilkasta.
Valtuustomaanantaina istuin myös toisessa kokouksessa: aamupäivä sujui Nuoren Suomen hallituksen kokouksessa. Tiistaina istuin vielä yhden palaverin, jonka jälkeen matkasinkin taas tänne Ruotsin puolelle. Bussissa Tukholmasta Linköpingiin istuin jopa ihan ilmaiseksi! Ystävällinen kuski kehoitti hyppäämään kyytiin kun satuin oikeaan paikkaan suuntaavan linja-auton kohdalle oikeaan aikaan, mutta ilman lippua. Bussi oli juuri lähdössä ja lipunmyynti liian kaukana; kuski pelasti päivän aurinkoisella kehoituksellaan: Just hop on, dear! :)
-
Keskiviikkona, kuten joka keskiviikko, istuin kestävän kehityksen seminaarissa. Aihe on todella mielenkiintoinen; seminaarien ja luentojen ajatukset pyörivät mielessä pitkään yöhön. Keskiviikkoillat sujuvatkin täällä aina ristiriitaisissa merkeissä: suuri into yhdistyy pakahduttavaan maailmantuskaan.
Eilen esimerkiksi keskustelimme ilmastonmuutoksesta ja energiapolitiikasta. Aina kun luulee saavansa ajatuksesta kiinni, paljastetaankin kolikon toinen puoli ja koko pohdinta alkaa taas alusta. Välillä tuntuu ettei koko kestävän kehityksen termillä tee yhtään mitään ja toisaalta taas kaikki toivo voitaisiin menettää ilman sitä. Olimme saaneet tehtäväksemme kirjoittaa pitkähkön esseen eri energiatuotannon muodoista ja kansainvälisestä energiapolitiikasta ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen näkökulmasta. (sain muuten A:n, jee! :) Asioita pyöriteltiin niin monelta kantilta että lopulta pää oli pelkkää kysymysmerkkiä:
Voiko uudistuva energiakaan millään olla kestävää? Kirjoitin muistiinpanojeni marginaaliin: Sustainable but not stable. Uusiutuvan energian tuotantomuodot ovat niin riippuvaisia olosuhteista; hyvän vuoden jälkeen voi tulla huono vuosi. Välillä ei tuule ja välillä tulee liikaa. Miten esimerkiksi päivällä aurinkoenergialla tuotettua sähköä voisi järkevästi varastoida? Entäpä sitten teknologian rooli; voidaanko vanhaa tekniikkaa uudistaa ilman taloudellista kasvua? Myös uusien innovaatioiden kehittäminen ja ylläpitäminen kun vaatii energiaa... Minkälaisia vaikutuksia energiatuotannon muutoksilla on yhteiskuntaan laajemmin? (esim. kivihiilivoimalan sulkemisen jälkeen työttömyys alueella kasvaa --> verotulot vähenevät --> jne jne). Ja tietenkin: onko ydinvoima kestävää? Entä vesivoima? Voiko yhtään mikään energiantuotantomuoto olla kestävää? Voiko energian tuotanto ylipäänsä olla kestävää? Ja lopulta: mikä on politiikan rooli tässä kaikessa?
Huoh.
Kolmen tunnin pohdinnan jälkeen palattiin taas samojen peruskysymysten äärelle. Mitä kestävä kehitys edes on? Mikä sen tavoite on, sanotaan nyt vaikka tässä energian tuotannossa? Tulisiko pyrkiä kestävään kasvuun ja sitä kautta uusiutuvien energiamuotojen kilpailukykyyn, tarjonnan turvaamiseen ja ympäristönsuojeluun; vai pitäisikö tavoitteena sittenkin olla vain fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseen energiatehokuutta lisäämällä ja uusituvia energiamuotoja kehittämällä?
Viimeisenä kysymyksenään joku kysyi aiheesta väitelleeltä professoriltamme: Miten on tohtori, mistä te itse lähtisitte ratkaisemaan kansainvälistä energiakysymystä? Proffan vastaus oli yksinkertaisuudessaan seuraava: muutos pitää aloittaa itsestä. Muutos kestävämpään energiantuotantoon merkitsee muutoksia elämäntavoissa. Pitää sammuttaa vesihana hampaiden harjauksen ajaksi ja lähtiessä pitää muistaa sammuttaa valot.
Istuin loppuillan pimeässä.
Maanantaina istuttiin tosiaan valtuuston ylimääräinen kokous. Ensin kuulimme kultturipääkaupunkihankkeen kuulumisia ja sitten keskustelimme säästötavoitteista ja lisätalousarvioehdotuksesta. Kulttuuripääkaupunkivuoteen tulisi todellakin kurjasta taloustilanteestamme huolimatta suhtautua kunnianhimoisesti. Uskon, että se antaa enemmän kun ottaa - siitäkin huolimatta että hankkeeseen satsatut miljoonat saattavat tuntua pahalta nyt, kun ikäviä päätöksiä joudutaan tekemään toisaalla. Esimerkiksi viime vuoden kulttuuripääkaupunki Liverpool keräsi oman hankeensa aikana noin 900 miljoonan euron lisätulot. Siitä yli 200 miljoonaa euroa oli maailmanlaajuista medianäkyvyyttä. Kulttuuripääkaupunkivuosi myös tutkitusti paransi ihmisten mielikuvia kaupungista. Liverpoolin kohdalla puhutaa toki ihan eri kokoisesta kaupungista ja eri kokoisista satsauksista, mutta joka tapauksessa odotettavissa on varmasti rohkaisevia tuloksia myös Turun kulttuuripääkaupunkivuodesta, kunhan se nyt vaan saadaan toteutettua kunnolla ja innolla. Budjetti on noin 55 miljoonaa euroa, josta Turun osuus on 18 miljoonaa ja valtion osuus toiset 18 miljoonaa. Molemmat ovat sitoutuneet kyseiseen summaan, mikäli toinenkin osapuoli tekee niin. Jos siis Turku leikkaa omaa osuuttaan, valtio leikkaa omaansa - ja toisinpäin.
Harmittaa todella, etten pääse paikalle maanantaiseen valtuuston kokoukseen. Tiedossa on pitkä ja raskas, varmasti mielenkiintoinen ja ennen kaikkea tärkeä kokous. Toriparkin mahdollistava kauppatorin alueen asemakaavamuutosehdotus varmasti puhututtaa ja kuohuttaa edelleen tunteita, mutta suurempana huolena varmasti jokaisen valtuutetun mielessä on käsiteltäväksi tuleva lisätalousarvio. Budjetin avaaminen ja lähes 40 miljoonan euron säästöjen löytäminen tarkoittavat, että ikäviä ja vaikeita päätöksiä joudutaan tekemään. Vaikeiden päätösten tekeminen tosin varsinaisesti alkaa vasta lautakunnissa valtuuston päätettyä hallintokuntien uusista summista. Valtuusto päättää leikkaussummat, mutta lautakunnat tekevät päätökset siitä, mistä säästöt haetaan. Se ei tule olemaan helppoa. Maanantaisen kokouksen esityslistalla on kauppatorin kaavan lisäksi muutama muukin kaava. Keskustelu tullee olemaan vilkasta.
Valtuustomaanantaina istuin myös toisessa kokouksessa: aamupäivä sujui Nuoren Suomen hallituksen kokouksessa. Tiistaina istuin vielä yhden palaverin, jonka jälkeen matkasinkin taas tänne Ruotsin puolelle. Bussissa Tukholmasta Linköpingiin istuin jopa ihan ilmaiseksi! Ystävällinen kuski kehoitti hyppäämään kyytiin kun satuin oikeaan paikkaan suuntaavan linja-auton kohdalle oikeaan aikaan, mutta ilman lippua. Bussi oli juuri lähdössä ja lipunmyynti liian kaukana; kuski pelasti päivän aurinkoisella kehoituksellaan: Just hop on, dear! :)
-
Keskiviikkona, kuten joka keskiviikko, istuin kestävän kehityksen seminaarissa. Aihe on todella mielenkiintoinen; seminaarien ja luentojen ajatukset pyörivät mielessä pitkään yöhön. Keskiviikkoillat sujuvatkin täällä aina ristiriitaisissa merkeissä: suuri into yhdistyy pakahduttavaan maailmantuskaan.
Eilen esimerkiksi keskustelimme ilmastonmuutoksesta ja energiapolitiikasta. Aina kun luulee saavansa ajatuksesta kiinni, paljastetaankin kolikon toinen puoli ja koko pohdinta alkaa taas alusta. Välillä tuntuu ettei koko kestävän kehityksen termillä tee yhtään mitään ja toisaalta taas kaikki toivo voitaisiin menettää ilman sitä. Olimme saaneet tehtäväksemme kirjoittaa pitkähkön esseen eri energiatuotannon muodoista ja kansainvälisestä energiapolitiikasta ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen näkökulmasta. (sain muuten A:n, jee! :) Asioita pyöriteltiin niin monelta kantilta että lopulta pää oli pelkkää kysymysmerkkiä:
Voiko uudistuva energiakaan millään olla kestävää? Kirjoitin muistiinpanojeni marginaaliin: Sustainable but not stable. Uusiutuvan energian tuotantomuodot ovat niin riippuvaisia olosuhteista; hyvän vuoden jälkeen voi tulla huono vuosi. Välillä ei tuule ja välillä tulee liikaa. Miten esimerkiksi päivällä aurinkoenergialla tuotettua sähköä voisi järkevästi varastoida? Entäpä sitten teknologian rooli; voidaanko vanhaa tekniikkaa uudistaa ilman taloudellista kasvua? Myös uusien innovaatioiden kehittäminen ja ylläpitäminen kun vaatii energiaa... Minkälaisia vaikutuksia energiatuotannon muutoksilla on yhteiskuntaan laajemmin? (esim. kivihiilivoimalan sulkemisen jälkeen työttömyys alueella kasvaa --> verotulot vähenevät --> jne jne). Ja tietenkin: onko ydinvoima kestävää? Entä vesivoima? Voiko yhtään mikään energiantuotantomuoto olla kestävää? Voiko energian tuotanto ylipäänsä olla kestävää? Ja lopulta: mikä on politiikan rooli tässä kaikessa?
Huoh.
Kolmen tunnin pohdinnan jälkeen palattiin taas samojen peruskysymysten äärelle. Mitä kestävä kehitys edes on? Mikä sen tavoite on, sanotaan nyt vaikka tässä energian tuotannossa? Tulisiko pyrkiä kestävään kasvuun ja sitä kautta uusiutuvien energiamuotojen kilpailukykyyn, tarjonnan turvaamiseen ja ympäristönsuojeluun; vai pitäisikö tavoitteena sittenkin olla vain fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseen energiatehokuutta lisäämällä ja uusituvia energiamuotoja kehittämällä?
Viimeisenä kysymyksenään joku kysyi aiheesta väitelleeltä professoriltamme: Miten on tohtori, mistä te itse lähtisitte ratkaisemaan kansainvälistä energiakysymystä? Proffan vastaus oli yksinkertaisuudessaan seuraava: muutos pitää aloittaa itsestä. Muutos kestävämpään energiantuotantoon merkitsee muutoksia elämäntavoissa. Pitää sammuttaa vesihana hampaiden harjauksen ajaksi ja lähtiessä pitää muistaa sammuttaa valot.
Istuin loppuillan pimeässä.
tiistai 24. maaliskuuta 2009
Uuden TYYn edarivaalit
Turun yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu yhdistyvät vuoden 2010 alussa. Näin ollen myös ylioppilaskunnat TYY ja TuKY yhdistyvät. Uuden TYYn edustajistoon valitaan 6.-7.4.2009 pidettävissä edustajistovaaleissa 41 edustajaa. Äänioikeutettuja ovat kaikki TY:n tai TuKKK:n läsnäoleviksi ilmoittautuneet opiskelijat, jotka ovat TYYn tai TuKY:n jäseniä.
Olen ehdolla edarivaaleissa kokoomusopiskelijoiden listalla, numerolla 166.
Varsinaiset vaalipäivät ovat siis 6.–7.4.2009.
Äänestyspaikat:
Educarium
Juslenia
Luonnontieteiden talo I
Mikro
Turun kauppakorkeakoulu
Tänä vuonna voi äänestää sähköisesti niin ennakkoon, kuin varsinaisina äänestyspäivinä. Sähköisesti äänestetään sähköpostitunnuksilla, järjestelmä on auki seuraavasti:
31.3. klo 10 – 1.4. klo 24 (ennakkoäänestys)
6.4. klo 10 – 7.4. klo 18 (varsinaiset äänestyspäivät)
Lisätietoja edarivaaleista löytyy osoitteesta: www.tuky.fi/edarivaalit ja
www.tyy.fi/vaalit
Lisätietoja Turun Kokoomusopiskelijoista: www.akn.fi
Ehdokkuuteeni liittyvä facebookryhmä täällä.
Olen ehdolla edarivaaleissa kokoomusopiskelijoiden listalla, numerolla 166.
Varsinaiset vaalipäivät ovat siis 6.–7.4.2009.
Äänestyspaikat:
Educarium
Juslenia
Luonnontieteiden talo I
Mikro
Turun kauppakorkeakoulu
Tänä vuonna voi äänestää sähköisesti niin ennakkoon, kuin varsinaisina äänestyspäivinä. Sähköisesti äänestetään sähköpostitunnuksilla, järjestelmä on auki seuraavasti:
31.3. klo 10 – 1.4. klo 24 (ennakkoäänestys)
6.4. klo 10 – 7.4. klo 18 (varsinaiset äänestyspäivät)
Lisätietoja edarivaaleista löytyy osoitteesta: www.tuky.fi/edarivaalit ja
www.tyy.fi/vaalit
Lisätietoja Turun Kokoomusopiskelijoista: www.akn.fi
Ehdokkuuteeni liittyvä facebookryhmä täällä.
perjantai 20. maaliskuuta 2009
valtuustoterveisiä
Viime viikkoinen valtuuston kokous oli kohdaltani merkittävä kahdesta syystä: pidin ensimmäisen puheenvuoroni ja jätin ensimmäisen valtuustoaloitteeni.
Puheenvuorossani kommentoin spontaanisti talouden tasapainottamisesta käytyä keskustelua. Puolustin lyhyesti liikunnan terveyttä edistävää merkitystä ja roolia kaupunkilaisten hyvinvoinnissa ja kommentoin yliampuvia (ja vääriä!) sanomisia urheiluun satsatuista varoista. Tällaisina aikoina pitäisi ennen kaikkea alleviivata ennaltaehkäisevän liikunnan tärkeyttä - sillä saataisiin varmasti, ihan takuu varmasti, säästöjä pitkällä tähtäimellä. Säästökeskustelu kaipaisi arvokeskustelua, joskin huomionarvoista on miettiä onko eri toimintoja edes mahdollista arvottaa. On ollut mielenkiintoista huomata, miten arvo- ja periaatekeskusteluissa lähdetään usein turhan nopeasti karsimaan "helpoista" alueista - kuten juurikin liikunnasta ja kulttuurista. Se kertoo siitä, ettei oikeasti ymmärretä sellaisten päätöstön pitkäkestoisia vaikutuksia.
Sanon kommentoineeni spontaanisti, nimittäin ensimmäinen pitämäni puheenvuoro ei ollut valmisteltu eikä suunniteltu. Sen sijaan olin kyllä valmistellut erään toisen puheen kyseiseen kokoukseen! Se olisi koskenut Kauppatorin alueen asemakaavamuutosehdotusta, eli siis sitä toriparkkia. Puheessani olisin kertonut myös oman kantani asiaan, olin nimittäin valmistautunut siihen että kaavasta olisi vihdoin ja viimen oikeasti ko. kokouksessa jo päästy äänestämään. Kävi kuitenkin niin, että asia jäi pöydälle eikä puheenvuoroja siihen liittyen juurikaan pidetty. Harmillista minulle, sillä olen jo aikoja sitten ilmoittanut olevani estynyt osallistumaan kokoukseen johon käsittely siirtyi. En siis pääse äänestämään toriparkin kohtalosta. Ajattelin kuitenkin julkaista kirjoittamani puheen täällä.
Valtuuston kokouksessa jätin siis myös aloitteen koskien luistelukenttien ylläpitoa. Aloitteen allekirjoittivat myös lähes kaikki kokoomuksen valtuutetut, sekä liikuntalautakunnan jäsenet, valtuutetut Luoma (vpj) ja Mäenpää. Allekirjoituksia voi selvitellä täältä. Tässä aloite myös paremmin luettavissa:
- Turun kaupunginvaltuusto, 9.3.2009
Aloite
Viime aikoina julkisuudessakin on käyty keskustelua kaupungin lähiökenttien luistinratojen hoidon keskeyttämisestä kesken parhainta luistelujaksoa. Turussa on yli 50 jääkenttää eri puolilla kaupunkia. Näistä suurimman osan hoitaminen lopetettiin 22.2, vaikka säiden puolesta luistelukausi olisi jatkunut pitkälle maaliskuun puolelle.
Luistelu on etenkin lasten ja nuorten keskuudessa yksi suosituimmista talviliikuntamuodoista ja siksi hyvien olosuhteiden tarjoaminen lähellä koteja, päivähoitopaikkoja ja kouluja on tärkeää aina silloin kun Lounaisen Suomen sääolot tarjoavat siihen mahdollisuuden.
Luistelukenttien hoito on Turussa organisoitu seuraavasti: Liikuntapalvelukeskus hoitaa ns. liikuntakeskusten, eli Kupittaan, Urheilupuiston ja Parkkimäen kentät. Niitä hoidetaan niin pitkään kun säät sallivat. Kaikkien muiden kenttien osalta ylläpito on Kiinteistöliikelaitoksen vastuulla. Tämä puolestaan tilaa hoitopalvelut Viherliikelaitokselta. Palvelu perustuu Kiinteistöliikelaitoksen ja Viherliikelaitoksen väliseen vuosisopimukseen, jossa myös ylläpitoajat määritellään.
Kaupungin liikuntaolosuhteisiin myöntämät varat olisi järkevämpää ohjata saman toimielimen, eli tarkoitusta varten perustetun asiantuntijaelimen, liikuntalautakunnan kautta. Näin voitaisiin tehokkaammin turvata määrärahojen jakautuminen eri liikuntalajien ja kaupungin osien välillä. Liikuntapäätökset olisi hyvä tehdä yhdessä toimielimessä, pohjautuen yhdenmukaisiin kriteereihin ja arvovalintoihin. Liikuntatoimen linjan mukaista olisi, että jatkossa luistelukenttien ylläpidon urakkasopimukset sisältäisivät joustovaraa jatkaa kenttien hoitoa niin pitkään, kun säät sallivat.
Esitän, että liikuntaolosuhteisiin myönnettävien varojen ohjausta tarkistetaan kaupungin ylläpitämien luistelukenttien osalta. Esitän myös, että aloitteen valmisteluun otetaan mukaan kaikki asianosaiset toimielimet: Kiinteistöliikelaitos, Viherliikelaitos, Tilaliikelaitos ja Liikuntapalvelukeskus. Aloitteen tulisi edetä niin, että mahdolliset muutokset asiassa voitaisiin huomioida jo vuoden 2010 talousarvion valmistelussa.
Turussa 9.3.2009
Saara-Sofia Sutela, kokoomuksen valtuustoryhmä
Valtuusto kokoontuu seuraavan kerran maanantaina ylimääräiseen kokoukseen. Siellä keskustellaan edelleen lisätalousarvioehdotuksesta ja säästötavoitteista. Erityisen tärkeää on käydä keskustelua säästötoimenpiteiden vaikutuksista. Varsinainen asiantuntemushan eri hallintokuntien toiminnoista löytyy hallintokunnista itsestään, lautakunnista. Tällä kertaa lisätalousarvio ei kuitenkaan ehdi käydä lautakunnissa ennen valtuuston päätöstä, vaan valtuusto päättää uudesta budjetista ilman lautakuntakäsittelyä. Siksi on tärkeää että eri hallintokuntien viestit säästötoimenpiteistä ja niiden vaikutuksista otetaan huomioon ennen varsinaista käsittelyä 30.3. Toinen maanantaisen ylimääräisen kokouksen aihe on kulttuuripääkaupunkihanke. Turku 2011 - säätiön toimitusjohtaja Cay Sevón tulee antamaan tilannekatsauksen hankkeen etenemisestä ja valmistelutilanteesta.
Kevättä rinnassa ja harmitusta uimapaikoista
Voi mikä ihana auringonpaiste on ilahduttanut viime päivinä! Ihan kevätolo! Linköpingissä on ollut jo melko lämmintäkin, lenkillä käydessä juoksutakin alle riitti hyvin pelkkä toppi ja siltikin meinasi tulla kuuma. Juoksu alkaa jo pikkuhiljaa sujua, tosin nilkka vieläkin aina välillä ilmoittaa ikävällä vihlaisulla. Alkuvuoden pitkä sairastelu todellakin TUNTUU juoksukunnossa, huh. Ja kunnossa ylipäänsäkin.
Viime viikolla osallistuimme liikuntalautakunnan jäsenten ja varajäsenten voimin Turun Sanomien järjestämään kävelytestiin. Sykkeeni huitelee normaalistikin aika nopeasti korkealla, mutta olin siltikin melko hämmästynyt testin päätteeksi mitatusta korkeahkosta sykkeestäni, oliko jotain 169 peräti - siitä huolimatta että käveleskelin suht rauhallisesti. Ei siis ihan turhaan varoitella paluusta liikkumaan sairastelun jälkeen, pitkä tauko ja peruskunnon romahdus todellakin ttuntuvat kropassa pitkään! Turun Sanomat julkaisee jutun kävelytestistä ymmärtääkseni ensi viikolla Liikunta-sivuilla, olkaahan tarkkana ja bongatkaa reippaat liikuntalautakuntalaiset!
Liikuntalautakunnan kokous pidettiin 10.3. Kokouksen pöytäkirja löytyy täältä. Ajankohtainen aihe lautakuntatyöskentelyssäkin on tottakai säästötoimenpiteet, niihin palaamme varsinaisesti vasta seuraavassa kokouksessamme kaupunginvaltuuston 30.3 kokouksen jälkeen. Silloin valtuusto on lyönyt lukkoon uudet luvut hallintokunnille ja lautakunnat pääsevät käsittelemään säästötoimenpiteitä.
Liikunnan osalta viime aikoina erityisesti on puhututtanut uimahallien tilanne Turussa. Ihmetystä ovat herättänyt uutiset siitä, ettei Impivaaran uimahallia avattaisi kesän jälkeen. Tähän liittyen haluaisinkin korjata pari asiaa. Ensinnäkin, sillä että Impparia ei avata, ei ole mitään tekemistä kaupungin säästötoimenpiteiden kanssa - kyseessä on puhtaasti budjetillinen asia. Impivaaran kauan odotetun remontin piti nimittäin alkaa alkuperäisen suunnitelman mukaan jo kesäkuussa. Tästä syystä ylläpitoon ei olla luonnollisestikaan budjetoitu rahaa toukokuun jälkeen. Byrokratian rattaissa ja muista syistä johtuen remontin alku on kuitenkin valitettavasti viivästynyt loka-marraskuulle. Impivaaran avaaminen kesän jälkeen ja auki pitäminen remontin alkuun asti tarkoittaisi sitä, että liikuntatoimen olisi saatava jostain noin puoli miljoonaa euroa kattaakseen vuokra- ja henkilöstökulut. Vuokran osalta kesän jälkeen avattaessa jouduttaisiin kattamaan myös kesäkuukausien vuokrat. Myös henkilöstö jouduttaisiin palkkaamaan erikseen avaamista varten, tähänhän ei olla varauduttu. Puhutaan isosta summasta liikuntatoimen budjetissa, ja etenkin kun hallintokunnan samalla tulee osallistua säästötalkoisiin lähes samankokoisella summalla. Ymmärtänette siis miksi Impivaaran uimahallin avaaminen kesän jälkeen ei ole mahdollista - niin kovin kun mekin sen haluaisimme avata.
Uimareiden harmia on lisännyt myös Petreliuksen uimahallissa havaittu vesivaurio, jonka vuoksi uimahalli jouduttiin sulkemaan. Tavoitteena on, että uimarit pääsisivät palaamaan Petreliukseen jo syksyllä. Harmillinen tilanne sikäli, että Petrelius on erityisesti lähellä asuvien ikäihmisten suosiossa. Toivottavasti he löytävät tiensä muille uimahalleille ja liikuntapaikoille remontin ajaksi! Petreliuksen ollessa pois pelista liikuntalautakunta teki päätöksen lisätä käyttötunteja Lausteen uimahallissa.
Harmitusta uimareiden huonosta tilanteesta lievittää onneksi edes vähän se, että Impivaaran uimahallin peruskorjauksen ja laajennuksen jälkeen Turku siirtyy uintimahdollisuuksissa Suomen parhaimmistoon. Jaksamme odottaa huonommissa olosuhteissa parisen vuotta kun tiedossa on sen jälkeen entistä paremmat ja laajemmat liikuntamahdollisuudet! Impparista tulee tosi hieno ja allaspinta-alaa on tulossa rutkasti lisää. Näihin tunnelmiin päätimme myös keskustelun seuraparlamentin kokouksessa viime viikolla, asia luonnollisesti puhututtaa seuraväkeä. :)
PS. Liikunnasta puheenollen, olen LiikUn verkkolehden maaliskuun urheilupersoona. Aamusetin välistä löytyvästä Aurasilta-liitteestä taasen voi etsiä haastatteluni päivämäärällä 28.2 (s.6-7). Näköislehteä voi selata täällä.
Viime viikolla osallistuimme liikuntalautakunnan jäsenten ja varajäsenten voimin Turun Sanomien järjestämään kävelytestiin. Sykkeeni huitelee normaalistikin aika nopeasti korkealla, mutta olin siltikin melko hämmästynyt testin päätteeksi mitatusta korkeahkosta sykkeestäni, oliko jotain 169 peräti - siitä huolimatta että käveleskelin suht rauhallisesti. Ei siis ihan turhaan varoitella paluusta liikkumaan sairastelun jälkeen, pitkä tauko ja peruskunnon romahdus todellakin ttuntuvat kropassa pitkään! Turun Sanomat julkaisee jutun kävelytestistä ymmärtääkseni ensi viikolla Liikunta-sivuilla, olkaahan tarkkana ja bongatkaa reippaat liikuntalautakuntalaiset!
Liikuntalautakunnan kokous pidettiin 10.3. Kokouksen pöytäkirja löytyy täältä. Ajankohtainen aihe lautakuntatyöskentelyssäkin on tottakai säästötoimenpiteet, niihin palaamme varsinaisesti vasta seuraavassa kokouksessamme kaupunginvaltuuston 30.3 kokouksen jälkeen. Silloin valtuusto on lyönyt lukkoon uudet luvut hallintokunnille ja lautakunnat pääsevät käsittelemään säästötoimenpiteitä.
Liikunnan osalta viime aikoina erityisesti on puhututtanut uimahallien tilanne Turussa. Ihmetystä ovat herättänyt uutiset siitä, ettei Impivaaran uimahallia avattaisi kesän jälkeen. Tähän liittyen haluaisinkin korjata pari asiaa. Ensinnäkin, sillä että Impparia ei avata, ei ole mitään tekemistä kaupungin säästötoimenpiteiden kanssa - kyseessä on puhtaasti budjetillinen asia. Impivaaran kauan odotetun remontin piti nimittäin alkaa alkuperäisen suunnitelman mukaan jo kesäkuussa. Tästä syystä ylläpitoon ei olla luonnollisestikaan budjetoitu rahaa toukokuun jälkeen. Byrokratian rattaissa ja muista syistä johtuen remontin alku on kuitenkin valitettavasti viivästynyt loka-marraskuulle. Impivaaran avaaminen kesän jälkeen ja auki pitäminen remontin alkuun asti tarkoittaisi sitä, että liikuntatoimen olisi saatava jostain noin puoli miljoonaa euroa kattaakseen vuokra- ja henkilöstökulut. Vuokran osalta kesän jälkeen avattaessa jouduttaisiin kattamaan myös kesäkuukausien vuokrat. Myös henkilöstö jouduttaisiin palkkaamaan erikseen avaamista varten, tähänhän ei olla varauduttu. Puhutaan isosta summasta liikuntatoimen budjetissa, ja etenkin kun hallintokunnan samalla tulee osallistua säästötalkoisiin lähes samankokoisella summalla. Ymmärtänette siis miksi Impivaaran uimahallin avaaminen kesän jälkeen ei ole mahdollista - niin kovin kun mekin sen haluaisimme avata.
Uimareiden harmia on lisännyt myös Petreliuksen uimahallissa havaittu vesivaurio, jonka vuoksi uimahalli jouduttiin sulkemaan. Tavoitteena on, että uimarit pääsisivät palaamaan Petreliukseen jo syksyllä. Harmillinen tilanne sikäli, että Petrelius on erityisesti lähellä asuvien ikäihmisten suosiossa. Toivottavasti he löytävät tiensä muille uimahalleille ja liikuntapaikoille remontin ajaksi! Petreliuksen ollessa pois pelista liikuntalautakunta teki päätöksen lisätä käyttötunteja Lausteen uimahallissa.
Harmitusta uimareiden huonosta tilanteesta lievittää onneksi edes vähän se, että Impivaaran uimahallin peruskorjauksen ja laajennuksen jälkeen Turku siirtyy uintimahdollisuuksissa Suomen parhaimmistoon. Jaksamme odottaa huonommissa olosuhteissa parisen vuotta kun tiedossa on sen jälkeen entistä paremmat ja laajemmat liikuntamahdollisuudet! Impparista tulee tosi hieno ja allaspinta-alaa on tulossa rutkasti lisää. Näihin tunnelmiin päätimme myös keskustelun seuraparlamentin kokouksessa viime viikolla, asia luonnollisesti puhututtaa seuraväkeä. :)
PS. Liikunnasta puheenollen, olen LiikUn verkkolehden maaliskuun urheilupersoona. Aamusetin välistä löytyvästä Aurasilta-liitteestä taasen voi etsiä haastatteluni päivämäärällä 28.2 (s.6-7). Näköislehteä voi selata täällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)