Aloitetaan perusteista. Kuntien talousnäkymät ovat heikkoja siitä yksinkertaisesta syystä, että tulot ovat romahtaneet samanaikaisesti kun menot ovat voimakkaasti kasvaneet. Sekä taantumaan, että väestön ikääntymisestä aiheutuvaan kustannusten kasvuun on ympäri maan varauduttu huonosti.
Näihin seikkoihin on nyt pohdittu ratkaisuja valtakunnan tasolla, esimerkiksi valtionosuusuudistuksen kautta valtionosuuksia nostamalla. Myös yhteisöveron kuntaosuutta nostetaan ja kiinteistöveron vähimmäis- ja enimmäisrajojen kautta kuntien verotulot on tarkoitus saada nousuun ensi vuonna. Yhtälailla työnantajan eläkemaksun poistumisen kautta pyritään vahvistamaan kuntataloutta. Ja mainitaan nyt vielä se PARAS-hanke.
Näillä toimilla ei kuitenkaan vielä kuntataloutta pelasteta. Valtuutetut ovat jo useaan eri otteeseen saaneet nähdä taloustotuuksia talousjohtaja Mäkisen kalvoesityksistä. Tiesittekö, että Turun kokonaismenot ovat yli miljardin? Entä, että siitä miljardista sosiaali- ja terveysmenoja on puolet? Eikä siinä vielä todellakaan kaikki. Mäkisen antaman arvion mukaan sote-menot kasvavat nykymenolla vuoteen 2020 mennessä jopa 73 prosenttiin. Viivan alle on heitetty arvioita miinus sadasta miljoonasta eurosta vuodessa. Sata miljoonaa euroa alijäämää. Vuodessa.
Maalaisjärjelläkin ajateltuna ratkaisuvaihtoehtoja on aika vähän: resurssien lisääminen, palveluiden karsiminen tai tuottavuuden kasvattaminen. Kaikkia niistä varmasti tarvitaan. Oltiinpa kunnallisveronkorotuksesta sitten mitä mieltä tahansa, on ihan selvää ettei ahdingosta selvitä ilman konkreettisia ja loppuun asti vietyjä rakennemuutoksia. Niistä pitää nyt päästä yhteisymmärrykseen.
Lautakunnat ovat jo tehneet omat päätöksensä koskien vuoden 2010 talousarviota ja tulevien vuosien taloussuunnitelmaa. Mediassakin on nyt keskusteltu siitä, miten useampikin lautakunta on päätynyt talousarviossaan ylittämään annetun ohjeluvun. Peruspalvelulautakunnan talousarvioesitys ylittää annetun raamin yli 40 miljoonalla eurolla. Liikuntalautakunta sen sijaan päätyi, omasta ehdotuksestani, esittämään 160 000 euron ylitystä ohjelukuun. Kerron miksi. (Perustelujeni avainsanat kursiivilla. ;))
Ensinnäkin, on hyvä huomata että liikuntatoimi on jo vuosia ollut mallioppilas taloudenhoidossa: hallintokunta on kautta linjan pysynyt annetuissa raameissa. Hyvästä ja pitkäjänteisestä taloudenpidosta ei kuitenkaan ole ollut tapana palkita - pikemminkin päinvastoin. Järjestelmä ei ole varsinaisesti kannustanut säästeliäisyyteen.
Liikuntatoimen budjetti on melko pieni osa kaupungin kokonaisbudjetista. Toimintakulut ovat noin 17 miljoonaa euroa vuodessa, vertailun vuoksi mainittakoon suurimman hallintokunnan eli peruspalvelulautakunnan vastaavan olevan muistaakseni yli 525 miljoonaa euroa. Liikuntatoimen toimintakuluja nostavat ensi vuonna siitä itsestään riippumattomat seikat. Valtuuston päätöksellä nk. seniorikortin ikärajaa lasketaan 70 vuodesta 65 vuoteen. Muutos tulee maksamaan liikuntatoimelle noin 100 000 euroa vuodessa. Toinen toimintakuluja lisäävä asia on ehdotettu sisäisten vuokrien korotus. Korotustarpeeksi on nyt koko kaupungin osalta arvioitu 3% ja se tullaan perimään hallintokunnilta täysimääräisesti. Vaikutus on erityisen merkittävä liikuntatoimelle, jonka talousarviosta vuokrien osuus on jopa 40 prosenttia! Näitä korotuksia ei olla kompensoimassa, joten valitettavasti voimme joutua tilanteeseen, jossa palveluita on pakko supistaa.
Yhtä kaikki, yksi suurimmista syistä, joiden johdosta päädyin ehdottamaan ohjeluvun ylittämistä tulee tässä: Sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen hallintokuntien nettomenojen muutosta vertailtaesssa liikuntalautakunnan budjettikehitys näyttäytyy kaikessa surkeudessaan. Kun menojen prosentuaalista muutosta vudoesta 1997 vuoteen 2008 kuvataan hallintokunnittain pylväin, jää yksin liikuntalautakunta niin sanotusti viivan alle. Ja selvästi:
Vasemmanpuoleisin pylväs kuvaa siis terveyslautakunnan nettomenojen kasvua ja sen viereinen pylväs sosiaalilautakunnan. Nykyisen peruspalvelulautakunnan pylväs on siis nämä kaksi reunimmaista pylvästä yhdessä. Kolmas pylväs vasemmalta on opetuslautakunnan.
Oikeanpuoleisin pylväs taasen kuvaa liikuntalautakunnan suhteessa negatiivista nettomenomuutosta. Ainoana siis viivan alla, there you go. Siitä seuraavat pylväät vasempaan ovat, kuten arvata saattaa, kulttuurilautakunta ja nuorisolautakunta. Keskellä ammattiopetuslautakunta. Rohkenen jälleen väittää, että lisäämällä rahkeita kolmeen oikean puoleiseen, saataisiin vasemman puoleisia pylväitä lyhennettyä.
(Nettomenojen muutokset lukuina: Terveyslautakunta 96,8; Sosiaalilautakunta 57,5; Opetuslautakunta 76,6; Ammattiopetuslautakunta 39,1; Nuorisolautakunta 40,8; Kultuurilautakunta 37,4; Liikuntalutakunta 24,1)
Toinen syy on tietysti lempiaiheeni ennaltaehkäisy. Jos 90-luvun lamasta jotain on opittu, pitäisi sen olla se, ettei ennaltaehkäisystä tulisi tinkiä. Ennaltaehkäisy tuntuu laajemminkin olevan puhujanpöntössä viljelty poliitikkojen lempisana, mutta arvokeskustelun tullen ollaan kuitenkin kumman valmiita karsimaan juurikin pienten, korjaavien toimintojen sijaan ennaltaehkäsyyn keskittyvien hallintokuntien määrärahoista.
Liikuntalautakunta ehdotti määrärahan ylitystä lasten ja nuorten liikkumaan aktivointiin, joka on erityisen tärkeää näin aikoina. Lisämäärärahalla tuettaisiin niitä urheiluseuroja, jotka joutuvat harjoittelemaan markkinahintaisissa liikuntatiloissa. Tässä vielä koko ehdotus perusteluineen:
Saa nähdä, miten ehdotuksemme lopulta käy.
Liikuntalautakunta haluaa talousarvion ja taloussuunnitelman yhteydessä jälleen alleviivata liikunnan, urheilun ja seuratoiminnan ennaltaehkäisevää merkitystä. Kaupungissamme puhutaan kyllä usein ennaltaehkäisyn merkityksestä yhteisön ja kaupunkilaisten hyvinvoinnille, mutta valitettavasti teot eivät kohtaa näitä puheita. Ennaltaehkäisyn sijaan yhä suurempi osa kaupungin resursseista ohjataan ns. korjaaviin palveluihin, vaikka liikuntapalveluihin satsaamalla voitaisiin saada merkittäviä säästöjä esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimissa. Pitkällä aikavälillä kaupungin näkökulmasta on edullisempaa satsata liikuntaan ja urheiluun, kuin säästää siitä: vähäisen liikunnan aiheuttamat kustannukset tulevat tulevaisuudessa kaupungille paljon kalliimmaksi, kuin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin satsaaminen nyt.
Liikunta edistää tutkitusti terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia, lisäksi erityisesti urheiluseuratoiminnan yhteisöllinen merkitys kaupunkilaisten kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille on suuri. Urheiluseurat tekevät korvaamatonta työtä turkulaisten lasten ja nuorten hyvinvoinnin, terveyden, yhteisöllisyyden ja itsetunnon kohottamiseksi - usein vapaaehtoisvoimin. Heikon taloudellisen tilanteen myötä seurojen rahoitusmahdollisuudet ovat kaventuneet entisestään.
Turussa on tuhansia nuoria, jotka harjoittelevat maksullisissa liikuntatiloissa. Monesti liikuntaharrastuksen edellytyksenä on vanhempien mahdollisuus kustantaa vuosimaksut, jotka voivat monissa lajeissa kohota jopa tuhansiin euroihin. Tältä osin tavoitteet tasa-arvosta eivät liikuntatilojen kohdalla Turussa täyty: osassa lajeja kun tilat on mahdollista saada lasten ja nuorten käyttöön maksutta. Talouden lama ajaa yhä useampia turkulaislapsia ja – nuoria luopumaan urheiluharrastuksesta esimerkiksi vanhempien työttömyyden aiheuttamien maksuvaikeuksien takia. Kaupungin tulisikin heikosta taloudellisesta tilanteesta huolimatta – ja juuri siksi, turvata liikunta- ja urheiluseurojen toimintaedellytykset ja sitä kautta harrastusmahdollisuudet eri lajeja harrastaville lapsille ja nuorille.
Liikunnasta syrjäytyminen ja liikkumattomuus aiheuttavat nuorten pahoinvointia ja huonokuntoisuutta, joiden kustannukset näkyvät tulevaisuudessa yhä edelleen kasvavina sosiaali- ja terveysmenoina. Liikunnasta, urheilusta ja seuratoiminnasta säästäminen ei ole sitä kauaskantoista säästämistä, johon kaupungin tulisi nyt tähdätä.
Eri lajien välisten kustannuserojen kaventamiseksi ja sitä kautta lasten ja nuorten aktivoimiseksi liikkumaan liikuntalautakunta ehdottaa 160.000 euron uutta määrärahaa pääosin seura-avustuksiin niille seuroille, joiden lapsi- ja nuorisojäsenet joutuvat kaupungin puutteellisista liikuntaolosuhteista johtuen käyttämään maksullisia liikuntatiloja markkinahintaan.
Niistä ohjelmista vielä. Eilisessä valtuustossa tosiaan hyväksyttiin pitkän keskustelun jälkeen asukkaiden hyvinvointi-teemaan sisältyvät ohjelmat 2009-2013: Lasten ja nuorten hyvinvointiohjelma, Työikäisten hyvinvointiohjelma ja Ikääntymispoliittinen strategia. Lasten ja nuorten hyvinvointiohjelmasta olin kirjoittamassa kokoomuksen valtuustoryhmän puolesta lausuntoakin ja liikuntalautakunnan puolesta olemme toki lausuneet niistä kaikkiin. Lopulliseen versioon painopisteineen olen varsin tyytyväinen, liikunta on siellä lopulta mukavasti esillä ennaltaehkäisevine teemoineen. Erityisen mukava oli kirjaus esimerkkimittariksi: "Ennaltaehkäiseviin palveluihin suunnatut resurssit". Toivon todella, että niihin myös ihan oikeasti saadaan ohjelman myötä kasvua.
Maanantaisessa valtuuston kokouksessa käsiteltävänä ovat sitten mm. Osaamis- ja elinkeino-ohjelma, Asunto- ja maankäyttöohjelma, Ilmasto- ja ympäristöohjelma, sekä Omistajapolitiikka. Ohjelmaa kerrakseen.
