Pieni tarina

Kokoomus julkisti vähän ennen vaaleja Pieniä suuria tarinoita Kokoomuksesta -kirjan. Kirjaan valittiin kolmisenkymmentä tekstiä kirjoituskilpailun perusteella. Mukana on mm. Jan Vapaavuori ja Sari Sarkomaa. Kirjoituskilpailun raadissa istuivat Taru Tujunen, Jyrki Katainen, Riitta Uosukainen, Iiro Viinanen ja Kirsi Piha.

Osallistuin itsekin kilpailuun ja tekstini tuli valituksi mukaan kirjaan! Julkaisen kirjoitukseni nyt myös täällä blogissa. Jotenkin se tuntuu ajankohtaiselta vaalien jälkeenkin. En itse päässyt julkistamistilaisuuteen paikalle, enkä vielä ole saanut omaa kopiotani kirjasta, joten en tiedä varmasti onko tekstiäni muokattu tai lyhennetty. Tässä kuitenkin kirjoitus siinä muodossa, missä olen sen kilpailuun lähettänyt.

Minulta kysyttiin myös kampanjani aikana moneen kertaan sitä, miten tulin alun perin lähteneeksi mukaan politiikkaan. Minun pieni tarinani kertoo siitä.

Pieniä suuria tarinoita Kokoomuksesta -kirjaa voi tiedustella mm. Akateemisesta kirjakaupasta ja Lasipalatsin kirjakauppa Kirjasta.

Pieniä suuria tarinoita Kokoomuksesta – totta ja toivoa
Toim. Sonja Lende
Helsinki: Kansalliskustannus Oy
85 sivua
ISBN: 978-952-92-8853-3

Poliittinen päätöksentekijä

Istun kylmässä, parkkiruutuun pysäköidyssä autossa ja tuijotan edessäni ruutupaperia. Paperi on peräisin kouluvihkostani, olen piirtänyt siihen nelikentän ja kirjoittanut epämääräisiä muistiinpanoja auton rattia vasten. Meille opetettiin jollakin kauppakorkeakoulun peruskurssilla, että SWOT-analyysiä käytetään strategian luomisessa, ongelman ratkaisemisessa tai päätöksenteon tukena. Nyt tarvitsen nimenomaan strategiaa, ongelmanratkaisua ja tukea päätöksentekoon. Kyseessä on minun elämäni, se mitä minusta tulee, miten minut nähdään ja mitä minusta ajatellaan.

Miten ne minua tulivat edes ajatelleeksi? Enhän minä ole mitenkään poliittinen tyyppi. Sitä paitsi, minulla on aina muutenkin kädet täynnä töitä: on opiskelu ja harrastukset, ystävät ja illanvietot, mitä nyt kaksikymmentäkaksivuotiaalla elämässään on. Käyn tanssitunneilla ja valmennan pieniä voimistelijoita.

Urheilutaustani kautta minä kai tähänkin tilanteeseen päädyin. Olen ollut aktiivinen seurani toiminnassa ja sieltä sitten päätynyt erilaisiin liittoihin ja järjestöihin. Nykyään harrastan siksi myös kokouksissa istumista. Minulla on mielipiteitä ja ajatuksia, joita olen kertonut ympärilläni oleville ihmisille. Olen aktiivinen ja olen saanut näkemyksiäni eteenpäin. Nyt kun on niin paljon tätä liikuntajärjestötyötä, en oikein tiedä onko minulla enää aikaa millekään politiikalle, kiitos vaan kysymästä.

Nelikenttään olen kirjannut vahvuuksia ja heikkouksia, joita päätös elämääni toisi. Toisaalta olen pohtinut sen mahdollisuuksia ja uhkia ympäristölleni ja lähipiirilleni.

Heikkouksien alle ensimmäiseksi ajanpuute.

Mutta onhan tämä hieno mahdollisuus, nyt jos koskaan pitäisi uskaltaa. Kirjaan ajatuksen mahdollisuuksien ruutuun.

Kokoomusnuorten stereotyyppinen imago on mielessäni uhka, samoin puolueen jäsenkirjan antama ikuinen leima.

”Neutraaliuden menettäminen” kirjoitan heikkouksiin.

Mietittää, mitä sukulaiset ajattelisivat.

Mitä jos en saa yhtään ääntä?

Vahvuuksien listallakin on jo useampi kohta. Ehdokkuus voisi avata uusia ovia ja tarjota hyviä kontakteja. Minulla on sanottavaa: tässä kaupungissa on epäkohtia, joihin haluaisin vaikuttaa. Sen sijaan että tyytyisin valittamaan taustalla, voisin olla mukana muuttamassa asioita paremmaksi. Ehkä voisin pärjätäkin. Ainakin saisin itselleni tärkeitä teemoja esille.

Olen lukenut kolmen puolueen puolueohjelmia ja vertaillut arvoja. Päätöstäni vahvistaa tieto siitä, että Kokoomuksen ajatukset ovat lähellä omiani. Kirjaan tämänkin ruudukkooni ja perään plusmerkin.

Silmäilen aikaansaamaani nelikenttäanalyysiä ja totean plussia tuleen enemmän kuin miinuksia. Vaihdan ruutupaperin tilalle valmiiksi täyttämäni lomakkeen ja vedän sen alle nimikirjoitukseni. Vähän hirvittää. Piiritoimistosta annettiin aikaa ehdokassopimuksen palauttamiseen kello kahteen asti. Auton digitaalinäytössä vaihtuu numeroiksi 13.53.

Kavutessani portaita kohti toimiston ovea tajuan olleeni yhdessä asiassa väärässä. Olen koko ajan ollut poliittinen tyyppi! Politiikkahan on yhteisten asioiden hoitamista ja juuri sitä minä olen aina tehnyt kaiken maailman oppilaskunnissa, urheiluseuroissa, järjestöissä ja liitoissa. Minä välitän siitä, mitä ympärilläni tapahtuu, haluan vaikuttaa. Ehkä puolueeseen liittyminen onkin vain luonteva seuraava askel. Ehkä minusta todellakin voisi tulla kaupunginvaltuutettu. ”Ainakin minusta tulee nyt kokoomuslainen”, ajattelen ojentaessani ehdokaslomakkeeni piirisihteerille.

Kirjoittaja Saara-Sofia Sutela on nyt 24-vuotias Turun kaupunginvaltuutettu ja liikuntalautakunnan puheenjohtaja

Kiitos!

Näissä eduskuntavaaleissa riittää analysoitavaa pitkäksi aikaa. Kokoomus teki historiaa nousemalla suurimmaksi puolueeksi, mikä on todella hienoa! Tämä oli yhteinen tavoitteemme, jonka eteen me kaikki ehdokkaat ja tiimit teimme töitä. Edessä ovat vaikeat hallitusneuvottelut ja joka tapauksessa todella haastava vaalikausi.

Vaikka nousimmekin suurimmaksi puolueeksi, vei Perussuomalaisten uskomaton nousu kuitenkin meiltä paikkoja. Täällä Varsinais-Suomessa menetimme tärkeän viidennen paikan. Tässä mielessä tulos on Varsinais-Suomen Kokoomukselle pettymys, sillä tavoitteenamme oli alun perin peräti kuusikin paikkaa. Nyt saimme tyytyä neljään.

Tuo viides paikka olisi ollut juuri minulle tärkeä. Nousin 17 ehdokkaastamme viidenneksi ja olin siis listallamme ensimmäinen istuvien neljän kansanedustajan jälkeen. Ekakertalaiselta nuorelta ehdokkaalta tämä on tottakai hieno tulos, johon tulee olla tyytyväinen. Tietysti paikan menettäminen kuitenkin harmittaa, etenkin kun jäin koko vaalipiiristä ensimmäisenä ulos. Läpimeno oli niin lähellä, mutta niin kaukana.

Harmituksesta huolimatta päällimmäisenä tunteena ei suinkaan ole pettymys, vaan kiitollisuus. Läpi kampanjan olen ollut aivan häkeltynyt kaikesta saamastani avusta ja tuesta. Minulla on aivan käsittämättömän upea kampanjatiimi, joka teki hienon kampanjan kanssani. Nöyrä kiitokseni aivan jokaiselle, joka on ollut tavalla tai toisella kampanjaani tukemassa! Tiimini on tehnyt vuoden verran töitä ahkerasti ja itsensä likoon laittaen. Kampanjassamme on koko ajan säilynyt todella hyvä henki ja yhteinen tsemppi. Olemme tehneet hirmusti töitä, mutta koko ajan ilolla ja hymyllä. Juuri positiivisuudesta, energisyydestä ja aktiivisuudesta olemme saaneet todella paljon kiitosta koko kampanjan ajan! Erikseen haluan lisäksi kiittää mainostoimisto Revolverin osaavia ammattilaisia. Heidän kanssaan oli todella ilo tehdä yhteistyötä. Tämä oli näköiseni kampanja. Olen kampanjasta ja tiimistäni onnellinen ja ylpeä. Kiitos!

Erityiskiitos kolmelle upealle kampanjapäällikölleni: Maijalle, Katriinalle ja Kristalle. He tekivät niin paljon töitä tämän kampanjan eteen, ettei sitä oikein käsitäkään. En tiedä, miten ikinä voisin kiittää tarpeeksi. Toivon, että minulla on joskus mahdollisuus auttaa heitä tavoittelemaan unelmiaan, kuten he auttoivat minua tavoittelemaan omaani.

Valtavat kiitokset tietenkin kaikille 3960 äänestäjälleni! Tuntuu uskomattomalta ja hämmentävältäkin, miten suuri joukko on antanut ainoan äänensä juuri minulle. Lähes neljätuhatta äänestäjää oli sitä mieltä, että minä olin kaikista varsinaissuomalaisista ehdokkaista paras! Kiitos luottamuksestanne ja myös rohkeudestanne antaa äänenne selkeästi nuorelle uuden sukupolven ehdokkaalle.

Eduskuntaan on kaivattu nuorennusleikkausta. Itse jäin nyt varasijalle, mutta olen todella iloinen, että muissa vaalipiireissä Kokoomus sai läpi upeita nuoria kansanedustajia! Sofia Vikman Pirkanmaalta, Heikki Autto Lapista ja Sanni Grahn-Laasonen Hämeestä tekivät upeat tulokset kukin.

Lämpimät onnitteluni kaikille muillekin läpimenijöille!

...

Äänimääräni: 3960 (ennen tarkastuslaskentaa)

Vertausluku: 11938,00
Kuntakohtaiset äänimäärät täällä.
Varsinais-Suomen ehdokkaiden äänimäärät täällä.


Turun Sanomien juttu täällä.
Turun Sanomien kommentti täällä.
Verkkouutisten kommentti ensimmäisistä putoajista täällä.  

Miksi Saara eduskuntaan?

Haastattelu Turun Sanomissa 5.4

Tänään Turun Sanomissa on kokosivun juttu liikuntapolitiikasta ja erityisesti siitä, miten liikkumattomuus uhkaa kansanterveyttämme. Jutun yhteydessä on haastateltu kuutta kansanedustajaehdokasta, joilta kaikilta oli kysytty samat kysymykset.

Koska painettuun lehteen mahtuu vain rajallinen määrä tekstiä, oli perusteluita ymmärrettävästi lyhennetty. Julkaisen kuitenkin täällä vastaukseni myös kokonaisuudessaan:

1. Miten hallitus on mielestäsi onnistunut liikuntapolitiikassa?

On hienoa, että liikuntajärjestöjen valtiontuki on ollut kasvusuunnassa ja kasvoi myös tällä hallituskaudella. Liikunta on myös ollut hyvin esillä hallituksen politiikkaohjelmissa. On erittäin valitettavaa, että Kokoomuksen ministeri Virkkusen johdolla esittämä peruskoulun tuntijakouudistus kaatui Keskustan vastustukseen. Uudistukseen olisi sisältynyt koulujen valinnaisaineiden (mm. liikunta) lisäys. Olen mielissäni siitä, miten liikunta on ymmärretty laajasti osaksi hyvinvointipolitiikkaa. Lisäksi tulee tietysti huomioida, että liikuntaan vaikuttaa myös moni muu politiikan alue, kuten koulutus-, verotus-, ja terveyspolitiikka.

2. Onko mielestäsi oikein, että liikuntaa rahoitetaan veikkausvoittovaroilla? 

Kyllä. Veikkausvoittovarat ovat elinehto suomalaiselle liikunta- ja urheilujärjestötoiminnalle. Veikkausvoittovarojen kasvu on mahdollistanut budjettivaroja paremman kasvun liikuntaan.

3. Kuinka monta viikkotuntia liikuntaa yläasteella pitäisi olla?

Lasten ja nuorten tulisi oppia liikunnallinen, aktiivinen elämäntapa. Tässä tavoitteessa kouluilla on keskeinen merkitys, sillä kouluissa tavoitetaan koko ikäluokka. Mielestäni yläasteen liikuntatuntimäärää tulisi nostaa vähintään yhdellä kolmeen, mielellään jopa tuplaten neljään. Tällä hetkellähän seiskaluokkalaisilla on vain kaksi tuntia liikuntaa viikossa. 8.- ja 9.-luokkalaisilla on lisäksi mahdollisuus kahteen vapaaehtoiseen liikuntatuntiin. Varsinaisen liikuntatuntien lisäksi tulee kiinnittää huomiota mahdollisuuksiin käyttää esimerkiksi väli- ja hyppytunnit liikunnallisiin aktiviteetteihin. Koulupäivän jälkeisiä kerhotoimintamahdollisuuksia tulisi kehittää, esim. yhteistyössä paikallisten urheiluseurojen kanssa. (Välitunti- ja iltapäiväkerholiikunta koskevat tietysti myös alakoulua.)

4. Pitäisikö varusmiespalveluksesta karsia huonokuntoisimmat kuntotestillä pois?

Ei. On erittäin huolestuttavaa, että yhä harvempi nuori pärjää armeijassa. Ennemminkin tarvitsemme toimenpiteitä, joilla huonokuntoisten määrää saadaan pienemmäksi. Huonokuntoisille nuorille armeijalla on tärkeä merkitys kunnonkohottajana ja aktiivisemman elämäntavan opettajana. Varusmiesten kuntokeskiarvothan nousevat varusmiespalveluksen aikana.

5. Miten mielestäsi liikkumattomuuteen voi vaikuttaa? 

Liian vähäinen liikunta maksaa sosiaali- ja terveysmenoina satoja miljoonia euroja joka vuosi. Meillä ei ole varaa olla puuttumatta liikkumattomuuteen. Tämä edellyttää painopisteen siirtämistä korjaavista toimista ennaltaehkäiseviin. Lasten liikunnalliset elämäntavat ovat ensisijaisessa asemassa, joten myös kotien kasvatusvastuu tulee huomioida. Jokainen lapsi tarvitsee vähintään pari tuntia liikuntaa joka päivä. Mikäli elämäntapa muuten on istuva ja passiivinen, ei tämä määrä usein täyty silloinkaan kun lapsi harrastaa seurassa. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös työhyvinvointiin mm. työpaikkaliikunnan ja liikuntamahdollisuuksien kautta. Turussa tulisi tiivistää entisestään poikkihallinnollista yhteistyötä liikuntatoimen ja esim. sote:n ja kaavoituksen kanssa nimenomaan aktiivisen elinympäristön näkökulmasta. Tässä työssä voidaan hyödyntää THL:n TEAviisaria (=terveydenedistämisen aktiivisuus). Myös kevyenliikenteenväyliä tulee parantaa (erityisesti keskusta- ja yliopistoalueet).

6. Mihin Turussa tulisi rakentaa palloiluhalli?  

Poliittinen prosessi on vielä kesken ja työryhmän raportti vasta tulossa liikuntalautakunnan lausunnolle. Omasta mielestäni luontevin paikka olisi Kupittaa. Se monipuolistaisi ja täydentäisi hienoa Kupittaan aluetta nimenomaan liikunta-alueeksi. Kupittaa on sijainniltaan hyvä, lähellä keskustaa ja kouluja. Tämä mahdollistaa kattavan päiväkäytön. Ymmärtääkseni myös Turkulaiset urheiluseurat ovat pitäneet Kupittaan aluetta ensisijaisena vaihtoehtona palloiluhallille.

Radiohaastatteluja

Viime viikolla olin mukana parissakin radiohaastattelussa.

30.3 osallistuin Radio Sadan vaaliväittelyyn Perussuomalaisten Kike Elomaan kanssa. Aiheena talous ja muun muassa verotus. Kooste haastattelusta kuunneltavissa täältä.

31.3 osallistuin Zoom FM:n vaalipaneeliin Vasemmistoliiton Elias Laitisen ja Liberaalien Jouni Flemmingin kanssa. Paneeli kuunneltavissa Liberaalien sivuilla täältä.