Flash mob

Järjestettiin yhdessä Maija Niskalan kanssa Flash mob -tempaus viime lauantaina. Ideana oli kampanjoida pysähtyneisyyttä vastaan. Joku ehkä tunnistaa videolta pari vierailevaa tähteä. :)

Liikuntapaikat kuntoon!

Olin eilen puhumassa SLU:n olosuhdeseminaarissa Arena 2012 liikuntapaikka-rakentamisen ammattitapahtumassa Helginsin messukeskuksessa. Seminaarin teemana oli liikuntapaikkojen käyttöpolitiikka. Tähän oli minulla mielenkiintoinen rooli, kun tarkastelen liikuntapaikkapolitiikkaa monesta eri näkökulmasta. Tässä tapauksessa näkökulmani oli kuitenkin hyvin voimistelupainotteinen.

Ensinnäkin valmentajana: Olen valmentanut joukkuevoimistelua jostakin 90-luvun puolivälistä saakka. Tälläkin hetkellä olen mukana kahden joukkueen valmennuksessa, kahdessa eri seurassa. Tähän väliin mahtuu monta joukkueellista voimistelijoita sekä monia monia tunteja eri jumppasaleilla. Yksi asia on varma, valmentajan näkökulmasta löytyy aina vuoroista ja saleista puutteita.

Turussa olisi voimisteluolosuhteissa kuitenkin aidosti parantamisen varaa. Voimistelu on Suomen eniten harrastettu ohjattu liikuntamuoto. Turku on vahva voimistelukaupunki. Turusta löytyy nopeallakin laskemisella parikymmentä voimisteluseuraa. Niissä voimistelee tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä, pääasiassa lapsia ja nuoria. Suurin osa harjoittelusta tapahtuu koulujen saleissa. Niiden käytöstä on selkeät periaatteet ja salivuoroista on pulaa vähän joka lajissa.

Kun puhutaan kilpailemisesta (niin harraste- kuin huipputasolla), vaaditaan olosuhteiltakin jo vähän enemmän. Itse tunnen parhaiten oman lajini joukkuevoimistelun olosuhdetilannetta. Joukkuevoimistelussa olosuhteena on 13mx13m matto. Vähän samaan tapaan, kun jalkapalloilijoiden olisi hyvä päästä treenaamaan nurmikentällä, tulisi voimistelijoiden päästä treenaamaan matolla.

Turussa on kuitenkin vain yksi liikuntapaikka, jossa mattoharjoittelu on mahdollista: Lintulan sali entisen Palatsin ylimmässä kerroksessa Eerikinkadulla. Salissa on kaksi mattoa, mutta koska tila on niin ahdas, eivät matot mahdu rinnakkain vaan ovat aseteltuna puoliksi päällekkäin. Käytännössä kaikkien turkulaisten joukkuevoimistelijoiden ja rytmisten voimistelijoiden käytössä on siis yhteensä vain puolitoista mattoa. Samassa tilassa harjoittelee myös Turun Sirkus, sillä kuten voimistelu, myös sirkustoiminta edellyttää korkeutta.

Lintulassa. Kuvassa näkyy, miten matot ovat päällekkäin. Vihreän verhon takana sirkustoimintaa.

Ymmärrettävästi Lintula on turkulaiselle voimistelutoiminnalle elinehto. Liikuntaolosuhteena paikka on valitettavasti yksinkertaisesti täysin riittämätön ja huonokuntoinen. Paitsi ahdas, myös meluisa. Kesällä tukalan kuuma ja talvella hyytävän kylmä. Puutteelliset sosiaalitilat (käytössä vain yksi huonokuntoinen WC). Tila ei myöskään ole esteetön.

Voimistelu liikuttaa kaupungissa isoja massoja ja voimistelijat ansaitsisivat kunnolliset tilat. Olosuhteet, jotka olisivat voimistelijoiden ja valmentajien terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin sekä voimistelulajien harrastajamäärien edellyttämällä tasolla.


Toiseksi Suomen Voimisteluliiton hallituksen jäsenenä: Voimisteluliitossa on viime aikoina puhuttu paljon voimistelun olosuhteista. Meillä oli oikein olosuhteiden teemavuosikin! Tiedossa on, että uudet voimistelulajit, lajien kehittyminen, tason nousu sekä kasvavat harrastajamäärät ovat lisänneet voimisteluolosuhteiden vaatimuksia.

Lajien olemassaolon edellytys ovat kunnolliset olosuhteet. Lähtökohtaisestihan voimistelu ei vaadi kummoisiakaan olosuhteita: perusjumppaan riittää kun on lattiatilaa. Telinevoimistelussa kuitenkin edellytyksenä ovat (luonnollisesti) telineet ja joukkuevoimistelussa ja rytmisessä se aikaisemmin mainittu matto. Kilpa-aerobic vaatii kilpatasolla erityisen parketin. Kaikkiaan lajeja Voimisteluliiton alla on kahdeksan ja jokaisella on toki vähän omat jutut.

Voimistelulla on nostetta ja monen lajin kohdalla tilanne on sellainen, että tulijoita olisi paljon enemmän kuin mitä olosuhteet mahdollistavat. Uusia ryhmiä ei voida perustaa, koska ei ole vuoroja joilla ne voisivat harjoitella.

Haasteita tilojen kanssa on erityisesti suurissa kaupungeissa. Harrastajamäärät ovat huikeita! Suurimmat ongelmat ovat juurikin matto- ja telineolosuhteiden niukkuus, muissa voimistelulajeissa tilanne on ymmärtääkseni parempi. Koulujen salien osalta on tärkeä huomioida sijainti, sillä osa voimistelijoista on todella nuoria ja heidän pitää voida tulla harjoituksiin myös itsekseen. Liittotasoisesti olemme toivoneet selkeitä periaatteita vuorojakoihin sekä mahdollisuutta ns. nimikkokouluihin. Tällöin esimerkiksi jonkun koulun saliin voitaisiin tuoda matto ja keskittää voimisteluseurojen vuorot sinne.

OKM on vastikään julkaissut kirjan: Voimistelutilojen suunnittelu. Se on osa OKM:n liikuntapaikkajulkaisujen sarjaa. Julkaisussa annetaan perustiedot voimistelutilojen suunnittelua varten. Voimisteluliitto on ollut vahvasti mukana julkaisun laatimisessa. Suosittelen, saatavilla täältä.


Kolmanneksi liikuntalautakunnan puheenjohtajana: Kun minut valittiin Turun kaupunginvaltuustoon ja liikuntalautakunnan puheenjohtajaksi 4 vuotta sitten, minulla oli selkeä tavoite: saada päätös palloiluhallista. Tästä olen moneen otteeseen puhunutkin. Ilokseni tämä asia nyt etenee, mikä on mahtavaa! Seuraava ja ehdottoman tärkeä liikuntapaikkainvestointi on kunnollisen voimisteluolosuhteen saaminen Turkuun.

Liikuntalautakuntamme on yksimielisesti pitänyt palloiluhallihanketta liikuntapaikkojen ykköshankkeenamme. Viime keväänä kävimme paljon keskustelua myös muiden liikuntapaikkojen puutteista. Kriittisimpinä kohteina nousi esille Lintula ja Alfa (erityisesti budohalli siellä). Alfan osalta olemme saaneet esitettyä ratkaisuehdotuksen, mutta Lintulan osalta tilanne on vaikeampi.

Suurin haaste on korkeusvaatimus. Voimistelijoille olisi varmasti jo aikaisemminkin osoitettu uutta tai lisää tilaa, mutta ongelmana on että kaupungilla on ylipäänsä hyvin vähän tiloja, joissa korkeutta on voimistelulle riittävästi. Lisänä tulevat toki muutkin kunnollisen voimistelusalin edellytykset.

Lintulan osalta tilan puutteellisuus ei edes ole ollut se suurin kysymys. Alemmat kerrokset omistavalla yksityisellä taholla oli Lintulan saliin osto-optio, joka päättyi kesäkuussa. Optiota ei käytetty. Sittemmin olen ymmärtänyt, että saliin olisi tulossa kunnollinen kattoremontti. Se on toki muuten hyvä, mutta kattoremontin myötä saliin olisi tulossa palkit, joiden johdosta sali ei enää täyttäisi lajin vaatimia edellytyksiä. Olemassa on edelleen uhka, ettei voimistelutoimintaa voida ko. tilassa kovin kauaa jatkaa.

Lintulalle tarvitaan siis korvaavat tilat. Ei mikään helppo homma. Viime keväänä liikuntalautakunta pyysi (ehdotuksestani) liikuntatoimea laatimaan tarveselvityksen Lintulan korvaavasta tilasta. Tarveselvityksessä kuvataan tilan nykytilanne sekä ilmenneet tarpeet. Tarveselvitys tehtiin ja se käsiteltiin kokouksessamme 20.3. Esitimme, että Lintulan tilatarpeet tulee ratkaista pikaisesti. Pöytäkirja (sisältää koko selvityksen) täällä.

Tässä kuitenkin tiivistettynä oleellisin:

• Lintula vaatii perusteellista korjausta tai korvaaviin tiloihin siirtymistä. Salin koko on n. 900m², josta voimistelulla on n. 600m² ja sirkuksella 300m².
• Lintulan salin suurimmat puutteet liittyvät ilmanvaihtoon ja sosiaalitilojen puuttumiseen. Lintulan yleisilme on epäsiisti ja yleiskunto välttävä. Salissa on talvella kylmä, noin 14–15 astetta ja kesällä hyvin kuuma. Puulattia hilseilee ja on vino. Sosiaalitilat ovat puutteelliset. Tila on ahdas, eikä sinne mahdu kahta voimistelumattoa rinnakkain. Korvaavien tilojen suunnittelussa tärkeä kriteeri on lajien vaatima korkeus 8 metriä.
• Tila ei ole esteetön
• Liikuntatilassa on kova melu ja hälinä, harjoittelurauha on olematon
• Voimisteluseurat eivät tällä hetkellä voi perustaa uusia ryhmiä, sillä kaikki ajat voimistelumatoilla ovat täynnä. Myös nykyisten ryhmien kysyntä vuoroihin on suurempaa, kuin mitä vuoroja voidaan nyt jakaa.
• Voimisteluseurojen toive mattojen määrälle olisi 3-4 ja niin, että ne voisi tarpeen mukaan erottaa toisistaan väliverhoilla.
• Salia käyttäville tahoille olisi itse harjoittelu- ja sosiaalitilojen lisäksi tarpeen yhteinen toimisto sekä ohjeisharjoittelutilat: balettisali lämmittelyyn ja pienryhmätoimintaan. Myös varastohuone ja lukolliset kaapit olisivat tarpeen välineiden ja musiikkilaitteiden säilytystä varten.
• Mikäli tilassa olisi katsomo n. max 500 hengelle, olisi tilassa mahdollisuus järjestää myös katsastuksia ja kilpailuja. Se helpottaisi nykyistä kilpailujen järjestämistilannetta huomattavasti.
• Mahdollisen uuden harjoittelutilan tulisi olla hyvien kulku- ja liikenneyhteyksien (lähinnä bussi) päässä.

Tarveselvityksen tilaohjelma:

 

Liikuntalautakunnan puheenjohtajana minulla täytyy toki olla laajempikin näkemys yleensä liikuntaolosuhteisiimme. Liikuntapolitiikassahan ylipäänstä olosuhteet ja vuorojaot ovat aina ikuisuusaiheita, eikä olosuhdeasiaan ikinä ole yhtä oikeaa ratkaisua.

Eilisessä seminaarissa esittelin muun muassa käyttöpolitiikkaamme ja jakoperiaatteitamme Turussa. Käytännössähän homma menee niin, että lautakunta päättää periaatteet, joiden pohjalta seuroille myönnetään anomuksesta vuoroja liikuntapalvelukeskuksen toimesta.

Perusperiaatteitamme on muun muassa, että lasten vuorot tulisi olla ajoitettu ennen klo 20, tilojen käyttö tulisi olla mahdollisimman tehokasta ja vuorojen jakaminen läpinäkyvää. Käytännössä periaatteista joudutaan joustamaan, sillä vuoroja haetaa yksinkertaisesti enemmän kuin mitä niitä on jakaa. Toki täytyy huomioida myös lajien vaatimukset ja harrastemuoto. Osa vuoroista on jaettu ns. vapaille sidosryhmille, esimerkiksi kaveriporukoiden tai työyhteisöjen liikkumista varten. Lapset ja nuoret harjoittelevat Turussa kunnan tiloissa maksutta. (Tästä on syytä pitää kiinni myös jatkossa!)

Neljänneksi kaupunginvaltuutettuna: Kun puhutaan valtuustotason päätöksenteosta, on näkökulma toki laajempi. Esimerkiksi investointien osalta, liikuntalautakuntahan voi toimia vain oman budjettinsa rajoissa. Valtuustotasoisesti päätetään suuremmista hankkeista. Ja kun taloudellinen tilanne on mitä on, ei investointipäätösten tekeminen ole helppoa. Itse uskon kuitenkin siihen, että järkevästi toteutetut satsaukset liikuntaan ja urheiluun ovat aina investointeja tulevaisuuteen. Etenkin silloin, kun olemassa olevissa olosuhteissa on kiistattomia puutteita.

Palloiluhallista puhuttiin 30 vuotta, kunnes se nyt viimein eteni. Voimistelun osalta asioiden soisi etenevän vähän nopeammin. Töitä sen eteen ainakin tehdään.  

Viikon kuumia puheenaiheita

Valtakunnan politiikkaan mahtui viime viikolla oikeastaan vain kaksi asiaa: rahoitusmarkkinavero ja sairauslomakarenssi.

Rahoitusmarkkinaverokeskustelu lähti käyntiin valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen linjauksesta. Ministeri Urpilaisen mielestä Suomen tulisi ottaa vero käyttöön ensimmäisten maiden joukossa, siitäkin huolimatta, että vero koskisi vain pientä osaa EU-maista. Useat asiantuntijat ovat jyrkin sanoin tuoneet esille huolensa siitä, miten vero tässä muodossa toteutuessaan vaikuttaisi Suomen markkinoihin ja kilpailukykyyn. Se, että naapurimaamme Ruotsi vastustaa veroa, tekee asiasta meille vielä vaikeamman. Suomen ei kannata ehdoin tahdoin vaarantaa kilpailukykyään tai talouskasvuaan tämäntyyppisillä kokeiluilla, erityisesti kun taustalla tuntuu olevan vahvasti ideologinen ajatus. Pienen porukan rahoitusmarkkinavero vaarantaa suomalaisten työpaikkoja. Mikäli vero osoittautuisi erityiseni toimivaksi, pääsee Suomi siihen kyllä mukaan myös myöhemmässä vaiheessa. Suomi voisi halutessaan liittyä transaktioveroon myöhemminkin valmistelun aikana tai sittenkin, kun järjestelmä on jo olemassa.Suomi voisi halutessaan liittyä transaktioveroon myöhemminkin valmistelun aikana tai sittenkin, kun järjestelmä on jo olemassa.Suomi voisi halutessaan liittyä transaktioveroon myöhemminkin valmistelun aikana tai sittenkin, kun järjestelmä on jo olemassa.

Sairauslomakarenssi taas nousi keskusteluun Kokoomuksen puoluevaltuuston hyväksymän aloitteen kautta. Ruotsissahan on jo käytössä malli, jossa ensimmäinen sairaslomapäivä on palkaton. Vähälle huomiolle on jäänyt se, että samantyyppistä käytäntöä on Suomessakin usealla alalla. Kysymyksessä on kuitenkin työmarkkina-asia, joten siitä päättäminen kuuluu niihin pöytiin. Joka tapauksessa sairauspoissaoloja tulee saada vähennettyä ja työn tuottavuutta parannettua. Satsaukset työhyvinvointiin ja työssä viihtymiseen ovat askeleita oikeaan suuntaan. Kenenkään ei tietenkään pidä mennä töihin sairaana.

Jo kahtena viikkona peräkkäin päästiin äänestämään hallituksen luottamuksesta. Edellisellä viikolla käsittelyssä oli Keskustan välikysymys vanhusten hoidosta ja viime viikolla vuorossa oli Perussuomalaisten välikysymys kuntauudistuksesta ja lähipalveluista. Perussuomalaisilla ei tunnu olevan omaa mallia kuntauudistukseen lainkaan. Tämä teki heidän omasta aloitteestaan lähteneestä välikysymyskeskustelusta hieman hämmentävää. Olisi mielenkiintoista kuulla perussuomalaisilta oikeita ratkaisuvaihtoehtoja pelkän ongelmien listaamisen sijaan. Viimeviikkoinen välikysymys oli jo yhdeksäs tällä vaalikaudella ja uskoisin että lisää lienee vielä luvassa ennen vaaleja.

Turussa jännitetään nyt, saako Turun telakka uuden merkittävän risteilijätilauksen. Tämä olisi todella hyvä uutinen Turulle, telakkateollisuudella kun on meille niin suuri taloudellinen ja työllistävä merkitys. Uuden risteilijän työllistävä vaikutus olisi peräti 12 000 henkilötyövuotta. Pidetään sormet ristissä, että homma saadaan maaliin asti.